lohkoontua

Finnish

Etymology

lohko +‎ -ontua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈlohkoːntuɑˣ/, [ˈlo̞xko̞ːn̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): loh‧koon‧tu‧a

Verb

lohkoontua

1. Alternative form of lohkoutua

Conjugation

Inflection of lohkoontua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lohkoonnun	en lohkoonnu	1st sing.	olen lohkoontunut	en ole lohkoontunut
2nd sing.		lohkoonnut	et lohkoonnu	2nd sing.	olet lohkoontunut	et ole lohkoontunut
3rd sing.		lohkoontuu	ei lohkoonnu	3rd sing.	on lohkoontunut	ei ole lohkoontunut
1st plur.		lohkoonnumme	emme lohkoonnu	1st plur.	olemme lohkoontuneet	emme ole lohkoontuneet
2nd plur.		lohkoonnutte	ette lohkoonnu	2nd plur.	olette lohkoontuneet	ette ole lohkoontuneet
3rd plur.		lohkoontuvat	eivät lohkoonnu	3rd plur.	ovat lohkoontuneet	eivät ole lohkoontuneet
passive		lohkoonnutaan	ei lohkoonnuta	passive	on lohkoonnuttu	ei ole lohkoonnuttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lohkoonnuin	en lohkoontunut	1st sing.	olin lohkoontunut	en ollut lohkoontunut
2nd sing.		lohkoonnuit	et lohkoontunut	2nd sing.	olit lohkoontunut	et ollut lohkoontunut
3rd sing.		lohkoontui	ei lohkoontunut	3rd sing.	oli lohkoontunut	ei ollut lohkoontunut
1st plur.		lohkoonnuimme	emme lohkoontuneet	1st plur.	olimme lohkoontuneet	emme olleet lohkoontuneet
2nd plur.		lohkoonnuitte	ette lohkoontuneet	2nd plur.	olitte lohkoontuneet	ette olleet lohkoontuneet
3rd plur.		lohkoontuivat	eivät lohkoontuneet	3rd plur.	olivat lohkoontuneet	eivät olleet lohkoontuneet
passive		lohkoonnuttiin	ei lohkoonnuttu	passive	oli lohkoonnuttu	ei ollut lohkoonnuttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lohkoontuisin	en lohkoontuisi	1st sing.	olisin lohkoontunut	en olisi lohkoontunut
2nd sing.		lohkoontuisit	et lohkoontuisi	2nd sing.	olisit lohkoontunut	et olisi lohkoontunut
3rd sing.		lohkoontuisi	ei lohkoontuisi	3rd sing.	olisi lohkoontunut	ei olisi lohkoontunut
1st plur.		lohkoontuisimme	emme lohkoontuisi	1st plur.	olisimme lohkoontuneet	emme olisi lohkoontuneet
2nd plur.		lohkoontuisitte	ette lohkoontuisi	2nd plur.	olisitte lohkoontuneet	ette olisi lohkoontuneet
3rd plur.		lohkoontuisivat	eivät lohkoontuisi	3rd plur.	olisivat lohkoontuneet	eivät olisi lohkoontuneet
passive		lohkoonnuttaisiin	ei lohkoonnuttaisi	passive	olisi lohkoonnuttu	ei olisi lohkoonnuttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		lohkoonnu	älä lohkoonnu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		lohkoontukoon	älköön lohkoontuko	3rd sing.	olkoon lohkoontunut	älköön olko lohkoontunut
1st plur.		lohkoontukaamme	älkäämme lohkoontuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		lohkoontukaa	älkää lohkoontuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		lohkoontukoot	älkööt lohkoontuko	3rd plur.	olkoot lohkoontuneet	älkööt olko lohkoontuneet
passive		lohkoonnuttakoon	älköön lohkoonnuttako	passive	olkoon lohkoonnuttu	älköön olko lohkoonnuttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		lohkoontunen	en lohkoontune	1st sing.	lienen lohkoontunut	en liene lohkoontunut
2nd sing.		lohkoontunet	et lohkoontune	2nd sing.	lienet lohkoontunut	et liene lohkoontunut
3rd sing.		lohkoontunee	ei lohkoontune	3rd sing.	lienee lohkoontunut	ei liene lohkoontunut
1st plur.		lohkoontunemme	emme lohkoontune	1st plur.	lienemme lohkoontuneet	emme liene lohkoontuneet
2nd plur.		lohkoontunette	ette lohkoontune	2nd plur.	lienette lohkoontuneet	ette liene lohkoontuneet
3rd plur.		lohkoontunevat	eivät lohkoontune	3rd plur.	lienevät lohkoontuneet	eivät liene lohkoontuneet
passive		lohkoonnuttaneen	ei lohkoonnuttane	passive	lienee lohkoonnuttu	ei liene lohkoonnuttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		lohkoontua		present	lohkoontuva	lohkoonnuttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st lohkoontuakseni lohkoontuaksemme 2nd lohkoontuaksesi lohkoontuaksenne 3rd lohkoontuakseen lohkoontuaksensa		past	lohkoontunut	lohkoonnuttu
2nd	inessive2	lohkoontuessa	lohkoonnuttaessa	agent3	lohkoontuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st lohkoontuessani lohkoontuessamme 2nd lohkoontuessasi lohkoontuessanne 3rd lohkoontuessaan lohkoontuessansa		negative	lohkoontumaton
	instructive	lohkoontuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	lohkoontumassa	—
	elative	lohkoontumasta	—
	illative	lohkoontumaan	—
	adessive	lohkoontumalla	—
	abessive	lohkoontumatta	—
	instructive	lohkoontuman	lohkoonnuttaman
4th4	verbal noun	lohkoontuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st lohkoontumaisillani lohkoontumaisillamme 2nd lohkoontumaisillasi lohkoontumaisillanne 3rd lohkoontumaisillaan lohkoontumaisillansa

Further reading

• “lohkoontua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03