third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
maaseutumaantieteensä
|
maaseutumaantieteensä
|
accusative
|
nom.
|
maaseutumaantieteensä
|
maaseutumaantieteensä
|
gen.
|
maaseutumaantieteensä
|
genitive
|
maaseutumaantieteensä
|
maaseutumaantieteidensä maaseutumaantieteittensä
|
partitive
|
maaseutumaantiedettään maaseutumaantiedettänsä
|
maaseutumaantieteitään maaseutumaantieteitänsä
|
inessive
|
maaseutumaantieteessään maaseutumaantieteessänsä
|
maaseutumaantieteissään maaseutumaantieteissänsä
|
elative
|
maaseutumaantieteestään maaseutumaantieteestänsä
|
maaseutumaantieteistään maaseutumaantieteistänsä
|
illative
|
maaseutumaantieteeseensä
|
maaseutumaantieteisiinsä maaseutumaantieteihinsä
|
adessive
|
maaseutumaantieteellään maaseutumaantieteellänsä
|
maaseutumaantieteillään maaseutumaantieteillänsä
|
ablative
|
maaseutumaantieteeltään maaseutumaantieteeltänsä
|
maaseutumaantieteiltään maaseutumaantieteiltänsä
|
allative
|
maaseutumaantieteelleen maaseutumaantieteellensä
|
maaseutumaantieteilleen maaseutumaantieteillensä
|
essive
|
maaseutumaantieteenään maaseutumaantieteenänsä
|
maaseutumaantieteinään maaseutumaantieteinänsä
|
translative
|
maaseutumaantieteekseen maaseutumaantieteeksensä
|
maaseutumaantieteikseen maaseutumaantieteiksensä
|
abessive
|
maaseutumaantieteettään maaseutumaantieteettänsä
|
maaseutumaantieteittään maaseutumaantieteittänsä
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
—
|
maaseutumaantieteineen maaseutumaantieteinensä
|