marmoroitua

Finnish

Etymology 1

From marmoroida +‎ -tua.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑrmoroi̯tuɑˣ/, [ˈmɑ̝rmo̞ˌro̞i̯t̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oituɑ
• Syllabification^(key): mar‧mo‧roi‧tu‧a

Verb

marmoroitua

1. (intransitive) to become marbled

Conjugation

Inflection of marmoroitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		marmoroidun	en marmoroidu	1st sing.	olen marmoroitunut	en ole marmoroitunut
2nd sing.		marmoroidut	et marmoroidu	2nd sing.	olet marmoroitunut	et ole marmoroitunut
3rd sing.		marmoroituu	ei marmoroidu	3rd sing.	on marmoroitunut	ei ole marmoroitunut
1st plur.		marmoroidumme	emme marmoroidu	1st plur.	olemme marmoroituneet	emme ole marmoroituneet
2nd plur.		marmoroidutte	ette marmoroidu	2nd plur.	olette marmoroituneet	ette ole marmoroituneet
3rd plur.		marmoroituvat	eivät marmoroidu	3rd plur.	ovat marmoroituneet	eivät ole marmoroituneet
passive		marmoroidutaan	ei marmoroiduta	passive	on marmoroiduttu	ei ole marmoroiduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		marmoroiduin	en marmoroitunut	1st sing.	olin marmoroitunut	en ollut marmoroitunut
2nd sing.		marmoroiduit	et marmoroitunut	2nd sing.	olit marmoroitunut	et ollut marmoroitunut
3rd sing.		marmoroitui	ei marmoroitunut	3rd sing.	oli marmoroitunut	ei ollut marmoroitunut
1st plur.		marmoroiduimme	emme marmoroituneet	1st plur.	olimme marmoroituneet	emme olleet marmoroituneet
2nd plur.		marmoroiduitte	ette marmoroituneet	2nd plur.	olitte marmoroituneet	ette olleet marmoroituneet
3rd plur.		marmoroituivat	eivät marmoroituneet	3rd plur.	olivat marmoroituneet	eivät olleet marmoroituneet
passive		marmoroiduttiin	ei marmoroiduttu	passive	oli marmoroiduttu	ei ollut marmoroiduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		marmoroituisin	en marmoroituisi	1st sing.	olisin marmoroitunut	en olisi marmoroitunut
2nd sing.		marmoroituisit	et marmoroituisi	2nd sing.	olisit marmoroitunut	et olisi marmoroitunut
3rd sing.		marmoroituisi	ei marmoroituisi	3rd sing.	olisi marmoroitunut	ei olisi marmoroitunut
1st plur.		marmoroituisimme	emme marmoroituisi	1st plur.	olisimme marmoroituneet	emme olisi marmoroituneet
2nd plur.		marmoroituisitte	ette marmoroituisi	2nd plur.	olisitte marmoroituneet	ette olisi marmoroituneet
3rd plur.		marmoroituisivat	eivät marmoroituisi	3rd plur.	olisivat marmoroituneet	eivät olisi marmoroituneet
passive		marmoroiduttaisiin	ei marmoroiduttaisi	passive	olisi marmoroiduttu	ei olisi marmoroiduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		marmoroidu	älä marmoroidu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		marmoroitukoon	älköön marmoroituko	3rd sing.	olkoon marmoroitunut	älköön olko marmoroitunut
1st plur.		marmoroitukaamme	älkäämme marmoroituko	1st plur.	—	—
2nd plur.		marmoroitukaa	älkää marmoroituko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		marmoroitukoot	älkööt marmoroituko	3rd plur.	olkoot marmoroituneet	älkööt olko marmoroituneet
passive		marmoroiduttakoon	älköön marmoroiduttako	passive	olkoon marmoroiduttu	älköön olko marmoroiduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		marmoroitunen	en marmoroitune	1st sing.	lienen marmoroitunut	en liene marmoroitunut
2nd sing.		marmoroitunet	et marmoroitune	2nd sing.	lienet marmoroitunut	et liene marmoroitunut
3rd sing.		marmoroitunee	ei marmoroitune	3rd sing.	lienee marmoroitunut	ei liene marmoroitunut
1st plur.		marmoroitunemme	emme marmoroitune	1st plur.	lienemme marmoroituneet	emme liene marmoroituneet
2nd plur.		marmoroitunette	ette marmoroitune	2nd plur.	lienette marmoroituneet	ette liene marmoroituneet
3rd plur.		marmoroitunevat	eivät marmoroitune	3rd plur.	lienevät marmoroituneet	eivät liene marmoroituneet
passive		marmoroiduttaneen	ei marmoroiduttane	passive	lienee marmoroiduttu	ei liene marmoroiduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		marmoroitua		present	marmoroituva	marmoroiduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st marmoroituakseni marmoroituaksemme 2nd marmoroituaksesi marmoroituaksenne 3rd marmoroituakseen marmoroituaksensa		past	marmoroitunut	marmoroiduttu
2nd	inessive2	marmoroituessa	marmoroiduttaessa	agent3	marmoroituma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st marmoroituessani marmoroituessamme 2nd marmoroituessasi marmoroituessanne 3rd marmoroituessaan marmoroituessansa		negative	marmoroitumaton
	instructive	marmoroituen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	marmoroitumassa	—
	elative	marmoroitumasta	—
	illative	marmoroitumaan	—
	adessive	marmoroitumalla	—
	abessive	marmoroitumatta	—
	instructive	marmoroituman	marmoroiduttaman
4th4	verbal noun	marmoroituminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st marmoroitumaisillani marmoroitumaisillamme 2nd marmoroitumaisillasi marmoroitumaisillanne 3rd marmoroitumaisillaan marmoroitumaisillansa

Derived terms

• marmoroituminen

 

Further reading

• “marmoroitua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmɑrmoroi̯tuɑ/, [ˈmɑ̝rmo̞ˌro̞i̯t̪uɑ̝]
• Rhymes: -oituɑ
• Syllabification^(key): mar‧mo‧roi‧tu‧a

Verb

marmoroitua

1. partitive singular of marmoroitu