menettäminen

Finnish

Etymology

menettää +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈmenetːæminen/, [ˈme̞ne̞t̪ˌt̪æmine̞n]
• Rhymes: -æminen
• Syllabification^(key): me‧net‧tä‧mi‧nen

Noun

menettäminen

1. verbal noun of menettää
   1. losing (the act of losing something, or having something cease be in one's possession or capability)

Declension

Inflection of menettäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		menettäminen	menettämiset
genitive		menettämisen	menettämisten menettämisien
partitive		menettämistä	menettämisiä
illative		menettämiseen	menettämisiin
		singular	plural
nominative		menettäminen	menettämiset
accusative	nom.	menettäminen	menettämiset
	gen.	menettämisen
genitive		menettämisen	menettämisten menettämisien
partitive		menettämistä	menettämisiä
inessive		menettämisessä	menettämisissä
elative		menettämisestä	menettämisistä
illative		menettämiseen	menettämisiin
adessive		menettämisellä	menettämisillä
ablative		menettämiseltä	menettämisiltä
allative		menettämiselle	menettämisille
essive		menettämisenä	menettämisinä
translative		menettämiseksi	menettämisiksi
abessive		menettämisettä	menettämisittä
instructive		—	menettämisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of menettäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative menettämiseni menettämiseni accusative nom. menettämiseni menettämiseni gen. menettämiseni genitive menettämiseni menettämisteni menettämisieni partitive menettämistäni menettämisiäni inessive menettämisessäni menettämisissäni elative menettämisestäni menettämisistäni illative menettämiseeni menettämisiini adessive menettämiselläni menettämisilläni ablative menettämiseltäni menettämisiltäni allative menettämiselleni menettämisilleni essive menettämisenäni menettämisinäni translative menettämisekseni menettämisikseni abessive menettämisettäni menettämisittäni instructive — — comitative — menettämisineni second-person singular possessor singular plural nominative menettämisesi menettämisesi accusative nom. menettämisesi menettämisesi gen. menettämisesi genitive menettämisesi menettämistesi menettämisiesi partitive menettämistäsi menettämisiäsi inessive menettämisessäsi menettämisissäsi elative menettämisestäsi menettämisistäsi illative menettämiseesi menettämisiisi adessive menettämiselläsi menettämisilläsi ablative menettämiseltäsi menettämisiltäsi allative menettämisellesi menettämisillesi essive menettämisenäsi menettämisinäsi translative menettämiseksesi menettämisiksesi abessive menettämisettäsi menettämisittäsi instructive — — comitative — menettämisinesi first-person plural possessor singular plural nominative menettämisemme menettämisemme accusative nom. menettämisemme menettämisemme gen. menettämisemme genitive menettämisemme menettämistemme menettämisiemme partitive menettämistämme menettämisiämme inessive menettämisessämme menettämisissämme elative menettämisestämme menettämisistämme illative menettämiseemme menettämisiimme adessive menettämisellämme menettämisillämme ablative menettämiseltämme menettämisiltämme allative menettämisellemme menettämisillemme essive menettämisenämme menettämisinämme translative menettämiseksemme menettämisiksemme abessive menettämisettämme menettämisittämme instructive — — comitative — menettämisinemme second-person plural possessor singular plural nominative menettämisenne menettämisenne accusative nom. menettämisenne menettämisenne gen. menettämisenne genitive menettämisenne menettämistenne menettämisienne partitive menettämistänne menettämisiänne inessive menettämisessänne menettämisissänne elative menettämisestänne menettämisistänne illative menettämiseenne menettämisiinne adessive menettämisellänne menettämisillänne ablative menettämiseltänne menettämisiltänne allative menettämisellenne menettämisillenne essive menettämisenänne menettämisinänne translative menettämiseksenne menettämisiksenne abessive menettämisettänne menettämisittänne instructive — — comitative — menettämisinenne third-person possessor singular plural nominative menettämisensä menettämisensä accusative nom. menettämisensä menettämisensä gen. menettämisensä genitive menettämisensä menettämistensä menettämisiensä partitive menettämistään menettämistänsä menettämisiään menettämisiänsä inessive menettämisessään menettämisessänsä menettämisissään menettämisissänsä elative menettämisestään menettämisestänsä menettämisistään menettämisistänsä illative menettämiseensä menettämisiinsä adessive menettämisellään menettämisellänsä menettämisillään menettämisillänsä ablative menettämiseltään menettämiseltänsä menettämisiltään menettämisiltänsä allative menettämiselleen menettämisellensä menettämisilleen menettämisillensä essive menettämisenään menettämisenänsä menettämisinään menettämisinänsä translative menettämisekseen menettämiseksensä menettämisikseen menettämisiksensä abessive menettämisettään menettämisettänsä menettämisittään menettämisittänsä instructive — — comitative — menettämisineen menettämisinensä

Derived terms

compounds

• menettämisseuraamus