ohikulku
Finnish
editEtymology
editPronunciation
editNoun
editohikulku
Declension
editInflection of ohikulku (Kotus type 1*D/valo, k-∅ gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | ohikulku | ohikulut | |
genitive | ohikulun | ohikulkujen | |
partitive | ohikulkua | ohikulkuja | |
illative | ohikulkuun | ohikulkuihin | |
singular | plural | ||
nominative | ohikulku | ohikulut | |
accusative | nom. | ohikulku | ohikulut |
gen. | ohikulun | ||
genitive | ohikulun | ohikulkujen | |
partitive | ohikulkua | ohikulkuja | |
inessive | ohikulussa | ohikuluissa | |
elative | ohikulusta | ohikuluista | |
illative | ohikulkuun | ohikulkuihin | |
adessive | ohikululla | ohikuluilla | |
ablative | ohikululta | ohikuluilta | |
allative | ohikululle | ohikuluille | |
essive | ohikulkuna | ohikulkuina | |
translative | ohikuluksi | ohikuluiksi | |
abessive | ohikulutta | ohikuluitta | |
instructive | — | ohikuluin | |
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms
editcompounds
Further reading
edit- “ohikulku”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03