ohikulku
Finnish edit
Etymology edit
Pronunciation edit
Noun edit
ohikulku
Declension edit
Inflection of ohikulku (Kotus type 1*D/valo, k-∅ gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | ohikulku | ohikulut | ||
genitive | ohikulun | ohikulkujen | ||
partitive | ohikulkua | ohikulkuja | ||
illative | ohikulkuun | ohikulkuihin | ||
singular | plural | |||
nominative | ohikulku | ohikulut | ||
accusative | nom. | ohikulku | ohikulut | |
gen. | ohikulun | |||
genitive | ohikulun | ohikulkujen | ||
partitive | ohikulkua | ohikulkuja | ||
inessive | ohikulussa | ohikuluissa | ||
elative | ohikulusta | ohikuluista | ||
illative | ohikulkuun | ohikulkuihin | ||
adessive | ohikululla | ohikuluilla | ||
ablative | ohikululta | ohikuluilta | ||
allative | ohikululle | ohikuluille | ||
essive | ohikulkuna | ohikulkuina | ||
translative | ohikuluksi | ohikuluiksi | ||
abessive | ohikulutta | ohikuluitta | ||
instructive | — | ohikuluin | ||
comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms edit
compounds
Further reading edit
- “ohikulku”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03