oikku
Finnish edit
Etymology edit
Unknown. Possibly from oikea (“straight; right”), formed when, for example, a draught (or pulling) animal has refused to follow the desired path and continued straight ahead. Possibly related to oivaltaa, compare päähänpisto.
Pronunciation edit
Noun edit
oikku
Declension edit
Inflection of oikku (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | oikku | oikut | ||
genitive | oikun | oikkujen | ||
partitive | oikkua | oikkuja | ||
illative | oikkuun | oikkuihin | ||
singular | plural | |||
nominative | oikku | oikut | ||
accusative | nom. | oikku | oikut | |
gen. | oikun | |||
genitive | oikun | oikkujen | ||
partitive | oikkua | oikkuja | ||
inessive | oikussa | oikuissa | ||
elative | oikusta | oikuista | ||
illative | oikkuun | oikkuihin | ||
adessive | oikulla | oikuilla | ||
ablative | oikulta | oikuilta | ||
allative | oikulle | oikuille | ||
essive | oikkuna | oikkuina | ||
translative | oikuksi | oikuiksi | ||
abessive | oikutta | oikuitta | ||
instructive | — | oikuin | ||
comitative | See the possessive forms below. |
Synonyms edit
Derived terms edit
References edit
- Häkkinen, Kaisa (2004) Nykysuomen etymologinen sanakirja [Modern Finnish Etymological Dictionary] (in Finnish), Juva: WSOY, →ISBN
Further reading edit
- “oikku”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03