FinnishEdit

EtymologyEdit

osa +‎ -nto

NounEdit

osanto

  1. (grammar, dated) partitive

DeclensionEdit

Inflection of osanto (Kotus type 1/valo, nt-nn gradation)
nominative osanto osannot
genitive osannon osantojen
partitive osantoa osantoja
illative osantoon osantoihin
singular plural
nominative osanto osannot
accusative nom. osanto osannot
gen. osannon
genitive osannon osantojen
partitive osantoa osantoja
inessive osannossa osannoissa
elative osannosta osannoista
illative osantoon osantoihin
adessive osannolla osannoilla
ablative osannolta osannoilta
allative osannolle osannoille
essive osantona osantoina
translative osannoksi osannoiksi
instructive osannoin
abessive osannotta osannoitta
comitative osantoineen
Possessive forms of osanto (type valo)
possessor singular plural
1st person osantoni osantomme
2nd person osantosi osantonne
3rd person osantonsa

SynonymsEdit

AnagramsEdit