| Inflection of provosoitua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
|
| indicative mood
|
| present tense
|
perfect
|
| person
|
positive
|
negative
|
person
|
positive
|
negative
|
| 1st sing.
|
provosoidun
|
en provosoidu
|
1st sing.
|
olen provosoitunut
|
en ole provosoitunut
|
| 2nd sing.
|
provosoidut
|
et provosoidu
|
2nd sing.
|
olet provosoitunut
|
et ole provosoitunut
|
| 3rd sing.
|
provosoituu
|
ei provosoidu
|
3rd sing.
|
on provosoitunut
|
ei ole provosoitunut
|
| 1st plur.
|
provosoidumme
|
emme provosoidu
|
1st plur.
|
olemme provosoituneet
|
emme ole provosoituneet
|
| 2nd plur.
|
provosoidutte
|
ette provosoidu
|
2nd plur.
|
olette provosoituneet
|
ette ole provosoituneet
|
| 3rd plur.
|
provosoituvat
|
eivät provosoidu
|
3rd plur.
|
ovat provosoituneet
|
eivät ole provosoituneet
|
| passive
|
provosoidutaan
|
ei provosoiduta
|
passive
|
on provosoiduttu
|
ei ole provosoiduttu
|
| past tense
|
pluperfect
|
| person
|
positive
|
negative
|
person
|
positive
|
negative
|
| 1st sing.
|
provosoiduin
|
en provosoitunut
|
1st sing.
|
olin provosoitunut
|
en ollut provosoitunut
|
| 2nd sing.
|
provosoiduit
|
et provosoitunut
|
2nd sing.
|
olit provosoitunut
|
et ollut provosoitunut
|
| 3rd sing.
|
provosoitui
|
ei provosoitunut
|
3rd sing.
|
oli provosoitunut
|
ei ollut provosoitunut
|
| 1st plur.
|
provosoiduimme
|
emme provosoituneet
|
1st plur.
|
olimme provosoituneet
|
emme olleet provosoituneet
|
| 2nd plur.
|
provosoiduitte
|
ette provosoituneet
|
2nd plur.
|
olitte provosoituneet
|
ette olleet provosoituneet
|
| 3rd plur.
|
provosoituivat
|
eivät provosoituneet
|
3rd plur.
|
olivat provosoituneet
|
eivät olleet provosoituneet
|
| passive
|
provosoiduttiin
|
ei provosoiduttu
|
passive
|
oli provosoiduttu
|
ei ollut provosoiduttu
|
| conditional mood
|
| present
|
perfect
|
| person
|
positive
|
negative
|
person
|
positive
|
negative
|
| 1st sing.
|
provosoituisin
|
en provosoituisi
|
1st sing.
|
olisin provosoitunut
|
en olisi provosoitunut
|
| 2nd sing.
|
provosoituisit
|
et provosoituisi
|
2nd sing.
|
olisit provosoitunut
|
et olisi provosoitunut
|
| 3rd sing.
|
provosoituisi
|
ei provosoituisi
|
3rd sing.
|
olisi provosoitunut
|
ei olisi provosoitunut
|
| 1st plur.
|
provosoituisimme
|
emme provosoituisi
|
1st plur.
|
olisimme provosoituneet
|
emme olisi provosoituneet
|
| 2nd plur.
|
provosoituisitte
|
ette provosoituisi
|
2nd plur.
|
olisitte provosoituneet
|
ette olisi provosoituneet
|
| 3rd plur.
|
provosoituisivat
|
eivät provosoituisi
|
3rd plur.
|
olisivat provosoituneet
|
eivät olisi provosoituneet
|
| passive
|
provosoiduttaisiin
|
ei provosoiduttaisi
|
passive
|
olisi provosoiduttu
|
ei olisi provosoiduttu
|
| imperative mood
|
| present
|
perfect
|
| person
|
positive
|
negative
|
person
|
positive
|
negative
|
| 1st sing.
|
—
|
—
|
1st sing.
|
—
|
—
|
| 2nd sing.
|
provosoidu
|
älä provosoidu
|
2nd sing.
|
—
|
—
|
| 3rd sing.
|
provosoitukoon
|
älköön provosoituko
|
3rd sing.
|
olkoon provosoitunut
|
älköön olko provosoitunut
|
| 1st plur.
|
provosoitukaamme
|
älkäämme provosoituko
|
1st plur.
|
—
|
—
|
| 2nd plur.
|
provosoitukaa
|
älkää provosoituko
|
2nd plur.
|
—
|
—
|
| 3rd plur.
|
provosoitukoot
|
älkööt provosoituko
|
3rd plur.
|
olkoot provosoituneet
|
älkööt olko provosoituneet
|
| passive
|
provosoiduttakoon
|
älköön provosoiduttako
|
passive
|
olkoon provosoiduttu
|
älköön olko provosoiduttu
|
| potential mood
|
| present
|
perfect
|
| person
|
positive
|
negative
|
person
|
positive
|
negative
|
| 1st sing.
|
provosoitunen
|
en provosoitune
|
1st sing.
|
lienen provosoitunut
|
en liene provosoitunut
|
| 2nd sing.
|
provosoitunet
|
et provosoitune
|
2nd sing.
|
lienet provosoitunut
|
et liene provosoitunut
|
| 3rd sing.
|
provosoitunee
|
ei provosoitune
|
3rd sing.
|
lienee provosoitunut
|
ei liene provosoitunut
|
| 1st plur.
|
provosoitunemme
|
emme provosoitune
|
1st plur.
|
lienemme provosoituneet
|
emme liene provosoituneet
|
| 2nd plur.
|
provosoitunette
|
ette provosoitune
|
2nd plur.
|
lienette provosoituneet
|
ette liene provosoituneet
|
| 3rd plur.
|
provosoitunevat
|
eivät provosoitune
|
3rd plur.
|
lienevät provosoituneet
|
eivät liene provosoituneet
|
| passive
|
provosoiduttaneen
|
ei provosoiduttane
|
passive
|
lienee provosoiduttu
|
ei liene provosoiduttu
|
| Nominal forms
|
| infinitives
|
participles
|
|
|
active
|
passive
|
|
active
|
passive
|
| 1st
|
provosoitua
|
present
|
provosoituva
|
provosoiduttava
|
| long 1st1
|
|
past
|
provosoitunut
|
provosoiduttu
|
| 2nd
|
inessive2
|
provosoituessa
|
provosoiduttaessa
|
agent3
|
provosoituma
|
|
|
negative
|
provosoitumaton
|
| instructive
|
provosoituen
|
—
|
1) Used only with a possessive suffix.
2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
|
| 3rd
|
inessive
|
provosoitumassa
|
—
|
| elative
|
provosoitumasta
|
—
|
| illative
|
provosoitumaan
|
—
|
| adessive
|
provosoitumalla
|
—
|
| abessive
|
provosoitumatta
|
—
|
| instructive
|
provosoituman
|
provosoiduttaman
|
| 4th4
|
verbal noun
|
provosoituminen
|
| 5th1
|
|
