riiteleminen

FinnishEdit

EtymologyEdit

riidellä +‎ -minen

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈriːteleminen/, [ˈriːt̪e̞ˌle̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification: rii‧te‧le‧mi‧nen

NounEdit

riiteleminen

  1. quarrelling

DeclensionEdit

Inflection of riiteleminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative riiteleminen riitelemiset
genitive riitelemisen riitelemisten
riitelemisien
partitive riitelemistä riitelemisiä
illative riitelemiseen riitelemisiin
singular plural
nominative riiteleminen riitelemiset
accusative nom. riiteleminen riitelemiset
gen. riitelemisen
genitive riitelemisen riitelemisten
riitelemisien
partitive riitelemistä riitelemisiä
inessive riitelemisessä riitelemisissä
elative riitelemisestä riitelemisistä
illative riitelemiseen riitelemisiin
adessive riitelemisellä riitelemisillä
ablative riitelemiseltä riitelemisiltä
allative riitelemiselle riitelemisille
essive riitelemisenä riitelemisinä
translative riitelemiseksi riitelemisiksi
instructive riitelemisin
abessive riitelemisettä riitelemisittä
comitative riitelemisineen
Possessive forms of riiteleminen (type nainen)
possessor singular plural
1st person riitelemiseni riitelemisemme
2nd person riitelemisesi riitelemisenne
3rd person riitelemisensä

VerbEdit

riiteleminen

  1. nominative of fourth infinitive of riidellä