rinnastuskonjunktio

FinnishEdit

EtymologyEdit

rinnastus +‎ konjunktio

NounEdit

rinnastuskonjunktio

  1. (grammar) coordinating conjunction

DeclensionEdit

Inflection of rinnastuskonjunktio (Kotus type 3/valtio, no gradation)
nominative rinnastuskonjunktio rinnastuskonjunktiot
genitive rinnastuskonjunktion rinnastuskonjunktioiden
rinnastuskonjunktioitten
partitive rinnastuskonjunktiota rinnastuskonjunktioita
illative rinnastuskonjunktioon rinnastuskonjunktioihin
singular plural
nominative rinnastuskonjunktio rinnastuskonjunktiot
accusative nom. rinnastuskonjunktio rinnastuskonjunktiot
gen. rinnastuskonjunktion
genitive rinnastuskonjunktion rinnastuskonjunktioiden
rinnastuskonjunktioitten
partitive rinnastuskonjunktiota rinnastuskonjunktioita
inessive rinnastuskonjunktiossa rinnastuskonjunktioissa
elative rinnastuskonjunktiosta rinnastuskonjunktioista
illative rinnastuskonjunktioon rinnastuskonjunktioihin
adessive rinnastuskonjunktiolla rinnastuskonjunktioilla
ablative rinnastuskonjunktiolta rinnastuskonjunktioilta
allative rinnastuskonjunktiolle rinnastuskonjunktioille
essive rinnastuskonjunktiona rinnastuskonjunktioina
translative rinnastuskonjunktioksi rinnastuskonjunktioiksi
instructive rinnastuskonjunktioin
abessive rinnastuskonjunktiotta rinnastuskonjunktioitta
comitative rinnastuskonjunktioineen
Possessive forms of rinnastuskonjunktio (type valtio)
possessor singular plural
1st person rinnastuskonjunktioni rinnastuskonjunktiomme
2nd person rinnastuskonjunktiosi rinnastuskonjunktionne
3rd person rinnastuskonjunktionsa