rinnastus

FinnishEdit

EtymologyEdit

rinnastaa +‎ -us

NounEdit

rinnastus

  1. comparison
  2. (grammar) coordination

DeclensionEdit

Inflection of rinnastus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative rinnastus rinnastukset
genitive rinnastuksen rinnastusten
rinnastuksien
partitive rinnastusta rinnastuksia
illative rinnastukseen rinnastuksiin
singular plural
nominative rinnastus rinnastukset
accusative nom. rinnastus rinnastukset
gen. rinnastuksen
genitive rinnastuksen rinnastusten
rinnastuksien
partitive rinnastusta rinnastuksia
inessive rinnastuksessa rinnastuksissa
elative rinnastuksesta rinnastuksista
illative rinnastukseen rinnastuksiin
adessive rinnastuksella rinnastuksilla
ablative rinnastukselta rinnastuksilta
allative rinnastukselle rinnastuksille
essive rinnastuksena rinnastuksina
translative rinnastukseksi rinnastuksiksi
instructive rinnastuksin
abessive rinnastuksetta rinnastuksitta
comitative rinnastuksineen
Possessive forms of rinnastus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person rinnastukseni rinnastuksemme
2nd person rinnastuksesi rinnastuksenne
3rd person rinnastuksensa