ruhjoutua

Finnish

Alternative forms

• ruhjoontua

Etymology

ruhjoa +‎ -utua

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈruhjou̯tuɑˣ/, [ˈruxjo̞u̯ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -uɑ
• Syllabification^(key): ruh‧jou‧tu‧a

Verb

ruhjoutua

1. (intransitive) To be maimed.

Conjugation

Inflection of ruhjoutua (Kotus type 52*F/sanoa, t-d gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruhjoudun	en ruhjoudu	1st sing.	olen ruhjoutunut	en ole ruhjoutunut
2nd sing.		ruhjoudut	et ruhjoudu	2nd sing.	olet ruhjoutunut	et ole ruhjoutunut
3rd sing.		ruhjoutuu	ei ruhjoudu	3rd sing.	on ruhjoutunut	ei ole ruhjoutunut
1st plur.		ruhjoudumme	emme ruhjoudu	1st plur.	olemme ruhjoutuneet	emme ole ruhjoutuneet
2nd plur.		ruhjoudutte	ette ruhjoudu	2nd plur.	olette ruhjoutuneet	ette ole ruhjoutuneet
3rd plur.		ruhjoutuvat	eivät ruhjoudu	3rd plur.	ovat ruhjoutuneet	eivät ole ruhjoutuneet
passive		ruhjoudutaan	ei ruhjouduta	passive	on ruhjouduttu	ei ole ruhjouduttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruhjouduin	en ruhjoutunut	1st sing.	olin ruhjoutunut	en ollut ruhjoutunut
2nd sing.		ruhjouduit	et ruhjoutunut	2nd sing.	olit ruhjoutunut	et ollut ruhjoutunut
3rd sing.		ruhjoutui	ei ruhjoutunut	3rd sing.	oli ruhjoutunut	ei ollut ruhjoutunut
1st plur.		ruhjouduimme	emme ruhjoutuneet	1st plur.	olimme ruhjoutuneet	emme olleet ruhjoutuneet
2nd plur.		ruhjouduitte	ette ruhjoutuneet	2nd plur.	olitte ruhjoutuneet	ette olleet ruhjoutuneet
3rd plur.		ruhjoutuivat	eivät ruhjoutuneet	3rd plur.	olivat ruhjoutuneet	eivät olleet ruhjoutuneet
passive		ruhjouduttiin	ei ruhjouduttu	passive	oli ruhjouduttu	ei ollut ruhjouduttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruhjoutuisin	en ruhjoutuisi	1st sing.	olisin ruhjoutunut	en olisi ruhjoutunut
2nd sing.		ruhjoutuisit	et ruhjoutuisi	2nd sing.	olisit ruhjoutunut	et olisi ruhjoutunut
3rd sing.		ruhjoutuisi	ei ruhjoutuisi	3rd sing.	olisi ruhjoutunut	ei olisi ruhjoutunut
1st plur.		ruhjoutuisimme	emme ruhjoutuisi	1st plur.	olisimme ruhjoutuneet	emme olisi ruhjoutuneet
2nd plur.		ruhjoutuisitte	ette ruhjoutuisi	2nd plur.	olisitte ruhjoutuneet	ette olisi ruhjoutuneet
3rd plur.		ruhjoutuisivat	eivät ruhjoutuisi	3rd plur.	olisivat ruhjoutuneet	eivät olisi ruhjoutuneet
passive		ruhjouduttaisiin	ei ruhjouduttaisi	passive	olisi ruhjouduttu	ei olisi ruhjouduttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		ruhjoudu	älä ruhjoudu	2nd sing.	—	—
3rd sing.		ruhjoutukoon	älköön ruhjoutuko	3rd sing.	olkoon ruhjoutunut	älköön olko ruhjoutunut
1st plur.		ruhjoutukaamme	älkäämme ruhjoutuko	1st plur.	—	—
2nd plur.		ruhjoutukaa	älkää ruhjoutuko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		ruhjoutukoot	älkööt ruhjoutuko	3rd plur.	olkoot ruhjoutuneet	älkööt olko ruhjoutuneet
passive		ruhjouduttakoon	älköön ruhjouduttako	passive	olkoon ruhjouduttu	älköön olko ruhjouduttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		ruhjoutunen	en ruhjoutune	1st sing.	lienen ruhjoutunut	en liene ruhjoutunut
2nd sing.		ruhjoutunet	et ruhjoutune	2nd sing.	lienet ruhjoutunut	et liene ruhjoutunut
3rd sing.		ruhjoutunee	ei ruhjoutune	3rd sing.	lienee ruhjoutunut	ei liene ruhjoutunut
1st plur.		ruhjoutunemme	emme ruhjoutune	1st plur.	lienemme ruhjoutuneet	emme liene ruhjoutuneet
2nd plur.		ruhjoutunette	ette ruhjoutune	2nd plur.	lienette ruhjoutuneet	ette liene ruhjoutuneet
3rd plur.		ruhjoutunevat	eivät ruhjoutune	3rd plur.	lienevät ruhjoutuneet	eivät liene ruhjoutuneet
passive		ruhjouduttaneen	ei ruhjouduttane	passive	lienee ruhjouduttu	ei liene ruhjouduttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		ruhjoutua		present	ruhjoutuva	ruhjouduttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruhjoutuakseni ruhjoutuaksemme 2nd ruhjoutuaksesi ruhjoutuaksenne 3rd ruhjoutuakseen ruhjoutuaksensa		past	ruhjoutunut	ruhjouduttu
2nd	inessive2	ruhjoutuessa	ruhjouduttaessa	agent3	ruhjoutuma
		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruhjoutuessani ruhjoutuessamme 2nd ruhjoutuessasi ruhjoutuessanne 3rd ruhjoutuessaan ruhjoutuessansa		negative	ruhjoutumaton
	instructive	ruhjoutuen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	ruhjoutumassa	—
	elative	ruhjoutumasta	—
	illative	ruhjoutumaan	—
	adessive	ruhjoutumalla	—
	abessive	ruhjoutumatta	—
	instructive	ruhjoutuman	ruhjouduttaman
4th4	verbal noun	ruhjoutuminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st ruhjoutumaisillani ruhjoutumaisillamme 2nd ruhjoutumaisillasi ruhjoutumaisillanne 3rd ruhjoutumaisillaan ruhjoutumaisillansa

Derived terms

• ruhjoutuma

 

Further reading

• “ruhjoutua”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03