FinnishEdit

NounEdit

rykelmä

  1. A cluster.

DeclensionEdit

Inflection of rykelmä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative rykelmä rykelmät
genitive rykelmän rykelmien
partitive rykelmää rykelmiä
illative rykelmään rykelmiin
singular plural
nominative rykelmä rykelmät
accusative nom. rykelmä rykelmät
gen. rykelmän
genitive rykelmän rykelmien
rykelmäinrare
partitive rykelmää rykelmiä
inessive rykelmässä rykelmissä
elative rykelmästä rykelmistä
illative rykelmään rykelmiin
adessive rykelmällä rykelmillä
ablative rykelmältä rykelmiltä
allative rykelmälle rykelmille
essive rykelmänä rykelminä
translative rykelmäksi rykelmiksi
instructive rykelmin
abessive rykelmättä rykelmittä
comitative rykelmineen