Open main menu

Contents

FinnishEdit

EtymologyEdit

< English speaker

NounEdit

spiikkeri

  1. (colloquial) announcer
  2. (colloquial) speaker, loudspeaker

DeclensionEdit

Inflection of spiikkeri (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative spiikkeri spiikkerit
genitive spiikkerin spiikkerien
spiikkereiden
spiikkereitten
partitive spiikkeriä spiikkereitä
spiikkerejä
illative spiikkeriin spiikkereihin
singular plural
nominative spiikkeri spiikkerit
accusative nom. spiikkeri spiikkerit
gen. spiikkerin
genitive spiikkerin spiikkerien
spiikkereiden
spiikkereitten
partitive spiikkeriä spiikkereitä
spiikkerejä
inessive spiikkerissä spiikkereissä
elative spiikkeristä spiikkereistä
illative spiikkeriin spiikkereihin
adessive spiikkerillä spiikkereillä
ablative spiikkeriltä spiikkereiltä
allative spiikkerille spiikkereille
essive spiikkerinä spiikkereinä
translative spiikkeriksi spiikkereiksi
instructive spiikkerein
abessive spiikkerittä spiikkereittä
comitative spiikkereineen