suhtauttaa

Finnish

Etymology

suhta +‎ -uttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsuhtɑutːɑːˣ/, [ˈs̠uxt̪ɑ̝ˌut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -utːɑː
• Syllabification^(key): suh‧ta‧ut‧taa

Verb

suhtauttaa

1. (transitive) to put into perspective

Conjugation

Inflection of suhtauttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suhtautan	en suhtauta	1st sing.	olen suhtauttanut	en ole suhtauttanut
2nd sing.		suhtautat	et suhtauta	2nd sing.	olet suhtauttanut	et ole suhtauttanut
3rd sing.		suhtauttaa	ei suhtauta	3rd sing.	on suhtauttanut	ei ole suhtauttanut
1st plur.		suhtautamme	emme suhtauta	1st plur.	olemme suhtauttaneet	emme ole suhtauttaneet
2nd plur.		suhtautatte	ette suhtauta	2nd plur.	olette suhtauttaneet	ette ole suhtauttaneet
3rd plur.		suhtauttavat	eivät suhtauta	3rd plur.	ovat suhtauttaneet	eivät ole suhtauttaneet
passive		suhtautetaan	ei suhtauteta	passive	on suhtautettu	ei ole suhtautettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suhtautin	en suhtauttanut	1st sing.	olin suhtauttanut	en ollut suhtauttanut
2nd sing.		suhtautit	et suhtauttanut	2nd sing.	olit suhtauttanut	et ollut suhtauttanut
3rd sing.		suhtautti	ei suhtauttanut	3rd sing.	oli suhtauttanut	ei ollut suhtauttanut
1st plur.		suhtautimme	emme suhtauttaneet	1st plur.	olimme suhtauttaneet	emme olleet suhtauttaneet
2nd plur.		suhtautitte	ette suhtauttaneet	2nd plur.	olitte suhtauttaneet	ette olleet suhtauttaneet
3rd plur.		suhtauttivat	eivät suhtauttaneet	3rd plur.	olivat suhtauttaneet	eivät olleet suhtauttaneet
passive		suhtautettiin	ei suhtautettu	passive	oli suhtautettu	ei ollut suhtautettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suhtauttaisin	en suhtauttaisi	1st sing.	olisin suhtauttanut	en olisi suhtauttanut
2nd sing.		suhtauttaisit	et suhtauttaisi	2nd sing.	olisit suhtauttanut	et olisi suhtauttanut
3rd sing.		suhtauttaisi	ei suhtauttaisi	3rd sing.	olisi suhtauttanut	ei olisi suhtauttanut
1st plur.		suhtauttaisimme	emme suhtauttaisi	1st plur.	olisimme suhtauttaneet	emme olisi suhtauttaneet
2nd plur.		suhtauttaisitte	ette suhtauttaisi	2nd plur.	olisitte suhtauttaneet	ette olisi suhtauttaneet
3rd plur.		suhtauttaisivat	eivät suhtauttaisi	3rd plur.	olisivat suhtauttaneet	eivät olisi suhtauttaneet
passive		suhtautettaisiin	ei suhtautettaisi	passive	olisi suhtautettu	ei olisi suhtautettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		suhtauta	älä suhtauta	2nd sing.	—	—
3rd sing.		suhtauttakoon	älköön suhtauttako	3rd sing.	olkoon suhtauttanut	älköön olko suhtauttanut
1st plur.		suhtauttakaamme	älkäämme suhtauttako	1st plur.	—	—
2nd plur.		suhtauttakaa	älkää suhtauttako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		suhtauttakoot	älkööt suhtauttako	3rd plur.	olkoot suhtauttaneet	älkööt olko suhtauttaneet
passive		suhtautettakoon	älköön suhtautettako	passive	olkoon suhtautettu	älköön olko suhtautettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		suhtauttanen	en suhtauttane	1st sing.	lienen suhtauttanut	en liene suhtauttanut
2nd sing.		suhtauttanet	et suhtauttane	2nd sing.	lienet suhtauttanut	et liene suhtauttanut
3rd sing.		suhtauttanee	ei suhtauttane	3rd sing.	lienee suhtauttanut	ei liene suhtauttanut
1st plur.		suhtauttanemme	emme suhtauttane	1st plur.	lienemme suhtauttaneet	emme liene suhtauttaneet
2nd plur.		suhtauttanette	ette suhtauttane	2nd plur.	lienette suhtauttaneet	ette liene suhtauttaneet
3rd plur.		suhtauttanevat	eivät suhtauttane	3rd plur.	lienevät suhtauttaneet	eivät liene suhtauttaneet
passive		suhtautettaneen	ei suhtautettane	passive	lienee suhtautettu	ei liene suhtautettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		suhtauttaa		present	suhtauttava	suhtautettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st suhtauttaakseni suhtauttaaksemme 2nd suhtauttaaksesi suhtauttaaksenne 3rd suhtauttaakseen suhtauttaaksensa		past	suhtauttanut	suhtautettu
2nd	inessive2	suhtauttaessa	suhtautettaessa	agent3	suhtauttama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st suhtauttaessani suhtauttaessamme 2nd suhtauttaessasi suhtauttaessanne 3rd suhtauttaessaan suhtauttaessansa		negative	suhtauttamaton
	instructive	suhtauttaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form suhtauttaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	suhtauttamassa	—
	elative	suhtauttamasta	—
	illative	suhtauttamaan	—
	adessive	suhtauttamalla	—
	abessive	suhtauttamatta	—
	instructive	suhtauttaman	suhtautettaman
4th4	verbal noun	suhtauttaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st suhtauttamaisillani suhtauttamaisillamme 2nd suhtauttamaisillasi suhtauttamaisillanne 3rd suhtauttamaisillaan suhtauttamaisillansa

Further reading

• “suhtauttaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03