suuntaamaton

FinnishEdit

EtymologyEdit

suunnata +‎ -maton

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈsuːntɑːmɑton/, [ˈs̠uːn̪t̪ɑːˌmɑt̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification: suun‧taa‧ma‧ton

AdjectiveEdit

suuntaamaton

  1. undirected (having no direction, not having been directed)

DeclensionEdit

Inflection of suuntaamaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative suuntaamaton suuntaamattomat
genitive suuntaamattoman suuntaamattomien
partitive suuntaamatonta suuntaamattomia
illative suuntaamattomaan suuntaamattomiin
singular plural
nominative suuntaamaton suuntaamattomat
accusative nom. suuntaamaton suuntaamattomat
gen. suuntaamattoman
genitive suuntaamattoman suuntaamattomien
suuntaamatontenrare
partitive suuntaamatonta suuntaamattomia
inessive suuntaamattomassa suuntaamattomissa
elative suuntaamattomasta suuntaamattomista
illative suuntaamattomaan suuntaamattomiin
adessive suuntaamattomalla suuntaamattomilla
ablative suuntaamattomalta suuntaamattomilta
allative suuntaamattomalle suuntaamattomille
essive suuntaamattomana suuntaamattomina
translative suuntaamattomaksi suuntaamattomiksi
instructive suuntaamattomin
abessive suuntaamattomatta suuntaamattomitta
comitative suuntaamattomine
Possessive forms of suuntaamaton (type onneton)
possessor singular plural
1st person suuntaamattomani suuntaamattomamme
2nd person suuntaamattomasi suuntaamattomanne
3rd person suuntaamattomansa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

VerbEdit

suuntaamaton

  1. Negative participle of suunnata.