third-person possessor
|
|
singular
|
plural
|
nominative
|
testamentinmoitteensa
|
testamentinmoitteensa
|
accusative
|
nom.
|
testamentinmoitteensa
|
testamentinmoitteensa
|
gen.
|
testamentinmoitteensa
|
genitive
|
testamentinmoitteensa
|
testamentinmoitteidensa testamentinmoitteittensa
|
partitive
|
testamentinmoitettaan testamentinmoitettansa
|
testamentinmoitteitaan testamentinmoitteitansa
|
inessive
|
testamentinmoitteessaan testamentinmoitteessansa
|
testamentinmoitteissaan testamentinmoitteissansa
|
elative
|
testamentinmoitteestaan testamentinmoitteestansa
|
testamentinmoitteistaan testamentinmoitteistansa
|
illative
|
testamentinmoitteeseensa
|
testamentinmoitteisiinsa testamentinmoitteihinsa
|
adessive
|
testamentinmoitteellaan testamentinmoitteellansa
|
testamentinmoitteillaan testamentinmoitteillansa
|
ablative
|
testamentinmoitteeltaan testamentinmoitteeltansa
|
testamentinmoitteiltaan testamentinmoitteiltansa
|
allative
|
testamentinmoitteelleen testamentinmoitteellensa
|
testamentinmoitteilleen testamentinmoitteillensa
|
essive
|
testamentinmoitteenaan testamentinmoitteenansa
|
testamentinmoitteinaan testamentinmoitteinansa
|
translative
|
testamentinmoitteekseen testamentinmoitteeksensa
|
testamentinmoitteikseen testamentinmoitteiksensa
|
abessive
|
testamentinmoitteettaan testamentinmoitteettansa
|
testamentinmoitteittaan testamentinmoitteittansa
|
instructive
|
—
|
—
|
comitative
|
—
|
testamentinmoitteineen testamentinmoitteinensa
|