Finnish edit

Etymology edit

vaientaa +‎ -ua

Pronunciation edit

  • IPA(key): /ˈʋɑi̯entuɑˣ/, [ˈʋɑ̝i̯e̞n̪ˌt̪uɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -uɑ
  • Syllabification(key): vai‧en‧tu‧a

Verb edit

vaientua

  1. (intransitive) to fall silent

Conjugation edit

Inflection of vaientua (Kotus type 52*J/sanoa, nt-nn gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vaiennun en vaiennu 1st sing. olen vaientunut en ole vaientunut
2nd sing. vaiennut et vaiennu 2nd sing. olet vaientunut et ole vaientunut
3rd sing. vaientuu ei vaiennu 3rd sing. on vaientunut ei ole vaientunut
1st plur. vaiennumme emme vaiennu 1st plur. olemme vaientuneet emme ole vaientuneet
2nd plur. vaiennutte ette vaiennu 2nd plur. olette vaientuneet ette ole vaientuneet
3rd plur. vaientuvat eivät vaiennu 3rd plur. ovat vaientuneet eivät ole vaientuneet
passive vaiennutaan ei vaiennuta passive on vaiennuttu ei ole vaiennuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vaiennuin en vaientunut 1st sing. olin vaientunut en ollut vaientunut
2nd sing. vaiennuit et vaientunut 2nd sing. olit vaientunut et ollut vaientunut
3rd sing. vaientui ei vaientunut 3rd sing. oli vaientunut ei ollut vaientunut
1st plur. vaiennuimme emme vaientuneet 1st plur. olimme vaientuneet emme olleet vaientuneet
2nd plur. vaiennuitte ette vaientuneet 2nd plur. olitte vaientuneet ette olleet vaientuneet
3rd plur. vaientuivat eivät vaientuneet 3rd plur. olivat vaientuneet eivät olleet vaientuneet
passive vaiennuttiin ei vaiennuttu passive oli vaiennuttu ei ollut vaiennuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vaientuisin en vaientuisi 1st sing. olisin vaientunut en olisi vaientunut
2nd sing. vaientuisit et vaientuisi 2nd sing. olisit vaientunut et olisi vaientunut
3rd sing. vaientuisi ei vaientuisi 3rd sing. olisi vaientunut ei olisi vaientunut
1st plur. vaientuisimme emme vaientuisi 1st plur. olisimme vaientuneet emme olisi vaientuneet
2nd plur. vaientuisitte ette vaientuisi 2nd plur. olisitte vaientuneet ette olisi vaientuneet
3rd plur. vaientuisivat eivät vaientuisi 3rd plur. olisivat vaientuneet eivät olisi vaientuneet
passive vaiennuttaisiin ei vaiennuttaisi passive olisi vaiennuttu ei olisi vaiennuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vaiennu älä vaiennu 2nd sing.
3rd sing. vaientukoon älköön vaientuko 3rd sing. olkoon vaientunut älköön olko vaientunut
1st plur. vaientukaamme älkäämme vaientuko 1st plur.
2nd plur. vaientukaa älkää vaientuko 2nd plur.
3rd plur. vaientukoot älkööt vaientuko 3rd plur. olkoot vaientuneet älkööt olko vaientuneet
passive vaiennuttakoon älköön vaiennuttako passive olkoon vaiennuttu älköön olko vaiennuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vaientunen en vaientune 1st sing. lienen vaientunut en liene vaientunut
2nd sing. vaientunet et vaientune 2nd sing. lienet vaientunut et liene vaientunut
3rd sing. vaientunee ei vaientune 3rd sing. lienee vaientunut ei liene vaientunut
1st plur. vaientunemme emme vaientune 1st plur. lienemme vaientuneet emme liene vaientuneet
2nd plur. vaientunette ette vaientune 2nd plur. lienette vaientuneet ette liene vaientuneet
3rd plur. vaientunevat eivät vaientune 3rd plur. lienevät vaientuneet eivät liene vaientuneet
passive vaiennuttaneen ei vaiennuttane passive lienee vaiennuttu ei liene vaiennuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vaientua present vaientuva vaiennuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vaientuakseni vaientuaksemme
2nd vaientuaksesi vaientuaksenne
3rd vaientuakseen
vaientuaksensa
past vaientunut vaiennuttu
2nd inessive2 vaientuessa vaiennuttaessa agent3 vaientuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vaientuessani vaientuessamme
2nd vaientuessasi vaientuessanne
3rd vaientuessaan
vaientuessansa
negative vaientumaton
instructive vaientuen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive vaientumassa
elative vaientumasta
illative vaientumaan
adessive vaientumalla
abessive vaientumatta
instructive vaientuman vaiennuttaman
4th4 verbal noun vaientuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vaientumaisillani vaientumaisillamme
2nd vaientumaisillasi vaientumaisillanne
3rd vaientumaisillaan
vaientumaisillansa

Further reading edit