Finnish edit

Etymology edit

Swedish vanka +‎ -ua

Pronunciation edit

  • IPA(key): /ˈʋɑŋkːuɑˣ/, [ˈʋɑ̝ŋkːuɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑŋkːuɑ
  • Syllabification(key): vank‧ku‧a

Verb edit

vankkua (rare, literary)

  1. Synonym of järkkyä.

Conjugation edit

Inflection of vankkua (Kotus type 52*A/sanoa, kk-k gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankun en vanku 1st sing. olen vankkunut en ole vankkunut
2nd sing. vankut et vanku 2nd sing. olet vankkunut et ole vankkunut
3rd sing. vankkuu ei vanku 3rd sing. on vankkunut ei ole vankkunut
1st plur. vankumme emme vanku 1st plur. olemme vankkuneet emme ole vankkuneet
2nd plur. vankutte ette vanku 2nd plur. olette vankkuneet ette ole vankkuneet
3rd plur. vankkuvat eivät vanku 3rd plur. ovat vankkuneet eivät ole vankkuneet
passive vankutaan ei vankuta passive on vankuttu ei ole vankuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankuin en vankkunut 1st sing. olin vankkunut en ollut vankkunut
2nd sing. vankuit et vankkunut 2nd sing. olit vankkunut et ollut vankkunut
3rd sing. vankkui ei vankkunut 3rd sing. oli vankkunut ei ollut vankkunut
1st plur. vankuimme emme vankkuneet 1st plur. olimme vankkuneet emme olleet vankkuneet
2nd plur. vankuitte ette vankkuneet 2nd plur. olitte vankkuneet ette olleet vankkuneet
3rd plur. vankkuivat eivät vankkuneet 3rd plur. olivat vankkuneet eivät olleet vankkuneet
passive vankuttiin ei vankuttu passive oli vankuttu ei ollut vankuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankkuisin en vankkuisi 1st sing. olisin vankkunut en olisi vankkunut
2nd sing. vankkuisit et vankkuisi 2nd sing. olisit vankkunut et olisi vankkunut
3rd sing. vankkuisi ei vankkuisi 3rd sing. olisi vankkunut ei olisi vankkunut
1st plur. vankkuisimme emme vankkuisi 1st plur. olisimme vankkuneet emme olisi vankkuneet
2nd plur. vankkuisitte ette vankkuisi 2nd plur. olisitte vankkuneet ette olisi vankkuneet
3rd plur. vankkuisivat eivät vankkuisi 3rd plur. olisivat vankkuneet eivät olisi vankkuneet
passive vankuttaisiin ei vankuttaisi passive olisi vankuttu ei olisi vankuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. vanku älä vanku 2nd sing.
3rd sing. vankkukoon älköön vankkuko 3rd sing. olkoon vankkunut älköön olko vankkunut
1st plur. vankkukaamme älkäämme vankkuko 1st plur.
2nd plur. vankkukaa älkää vankkuko 2nd plur.
3rd plur. vankkukoot älkööt vankkuko 3rd plur. olkoot vankkuneet älkööt olko vankkuneet
passive vankuttakoon älköön vankuttako passive olkoon vankuttu älköön olko vankuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. vankkunen en vankkune 1st sing. lienen vankkunut en liene vankkunut
2nd sing. vankkunet et vankkune 2nd sing. lienet vankkunut et liene vankkunut
3rd sing. vankkunee ei vankkune 3rd sing. lienee vankkunut ei liene vankkunut
1st plur. vankkunemme emme vankkune 1st plur. lienemme vankkuneet emme liene vankkuneet
2nd plur. vankkunette ette vankkune 2nd plur. lienette vankkuneet ette liene vankkuneet
3rd plur. vankkunevat eivät vankkune 3rd plur. lienevät vankkuneet eivät liene vankkuneet
passive vankuttaneen ei vankuttane passive lienee vankuttu ei liene vankuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st vankkua present vankkuva vankuttava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vankkuakseni vankkuaksemme
2nd vankkuaksesi vankkuaksenne
3rd vankkuakseen
vankkuaksensa
past vankkunut vankuttu
2nd inessive2 vankkuessa vankuttaessa agent3 vankkuma
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vankkuessani vankkuessamme
2nd vankkuessasi vankkuessanne
3rd vankkuessaan
vankkuessansa
negative vankkumaton
instructive vankkuen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive vankkumassa
elative vankkumasta
illative vankkumaan
adessive vankkumalla
abessive vankkumatta
instructive vankkuman vankuttaman
4th4 verbal noun vankkuminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st vankkumaisillani vankkumaisillamme
2nd vankkumaisillasi vankkumaisillanne
3rd vankkumaisillaan
vankkumaisillansa

Derived terms edit