FinnishEdit

EtymologyEdit

From Proto-Finnic *vant'us, borrowed from Proto-Germanic *wantuz (glove, mitten).

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈʋɑntus/, [ˈʋɑn̪t̪us̠]
  • Rhymes: -ɑntus
  • Syllabification: van‧tus

NounEdit

vantus

  1. (dialectal) A knitted mitten or mitt. Normally used only in plural: vanttuut.

DeclensionEdit

Inflection of vantus (Kotus type 41/vieras, tt-t gradation)
nominative vantus vanttuut
genitive vanttuun vanttuiden
vanttuitten
partitive vantusta vanttuita
illative vanttuuseen vanttuisiin
singular plural
nominative vantus vanttuut
accusative nom. vantus vanttuut
gen. vanttuun
genitive vanttuun vanttuiden
vanttuitten
partitive vantusta vanttuita
inessive vanttuussa vanttuissa
elative vanttuusta vanttuista
illative vanttuuseen vanttuisiin
vanttuihinrare
adessive vanttuulla vanttuilla
ablative vanttuulta vanttuilta
allative vanttuulle vanttuille
essive vanttuuna vanttuina
translative vanttuuksi vanttuiksi
instructive vanttuin
abessive vanttuutta vanttuitta
comitative vanttuineen
Possessive forms of vantus (type vieras)
possessor singular plural
1st person vanttuuni vanttuumme
2nd person vanttuusi vanttuunne
3rd person vanttuunsa

SynonymsEdit