FinnishEdit

EtymologyEdit

vastaan + sanomaton ("that cannot be spoken against")

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈʋɑstɑːnˌsɑnomɑton/, [ˈʋɑs̠t̪ɑːnˌs̠ɑno̞ˌmɑt̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Hyphenation: vas‧taan‧sa‧no‧ma‧ton

AdjectiveEdit

vastaansanomaton (comparative vastaansanomattomampi, superlative vastaansanomattomin)

  1. undeniable, undownable

DeclensionEdit

Inflection of vastaansanomaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative vastaansanomaton vastaansanomattomat
genitive vastaansanomattoman vastaansanomattomien
partitive vastaansanomatonta vastaansanomattomia
illative vastaansanomattomaan vastaansanomattomiin
singular plural
nominative vastaansanomaton vastaansanomattomat
accusative nom. vastaansanomaton vastaansanomattomat
gen. vastaansanomattoman
genitive vastaansanomattoman vastaansanomattomien
vastaansanomatontenrare
partitive vastaansanomatonta vastaansanomattomia
inessive vastaansanomattomassa vastaansanomattomissa
elative vastaansanomattomasta vastaansanomattomista
illative vastaansanomattomaan vastaansanomattomiin
adessive vastaansanomattomalla vastaansanomattomilla
ablative vastaansanomattomalta vastaansanomattomilta
allative vastaansanomattomalle vastaansanomattomille
essive vastaansanomattomana vastaansanomattomina
translative vastaansanomattomaksi vastaansanomattomiksi
instructive vastaansanomattomin
abessive vastaansanomattomatta vastaansanomattomitta
comitative vastaansanomattomine
Possessive forms of vastaansanomaton (type onneton)
possessor singular plural
1st person vastaansanomattomani vastaansanomattomamme
2nd person vastaansanomattomasi vastaansanomattomanne
3rd person vastaansanomattomansa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

SynonymsEdit