Open main menu

Wiktionary β

Contents

FinnishEdit

NounEdit

viita

  1. A thicket of young deciduous trees.

DeclensionEdit

Inflection of viita (Kotus type 9/kala, t-d gradation)
nominative viita viidat
genitive viidan viitojen
partitive viitaa viitoja
illative viitaan viitoihin
singular plural
nominative viita viidat
accusative nom. viita viidat
gen. viidan
genitive viidan viitojen
viitainrare
partitive viitaa viitoja
inessive viidassa viidoissa
elative viidasta viidoista
illative viitaan viitoihin
adessive viidalla viidoilla
ablative viidalta viidoilta
allative viidalle viidoille
essive viitana viitoina
translative viidaksi viidoiksi
instructive viidoin
abessive viidatta viidoitta
comitative viitoineen

AnagramsEdit