ylimielinen

Finnish

Etymology

yli- (“superior”) +‎ -mielinen (“-minded”)

Adjective

ylimielinen (comparative ylimielisempi, superlative ylimielisin)

1. arrogant, haughty (having excessive pride in oneself, often with contempt or disrespect for others)
2. condescending (assuming a tone of superiority, or a patronizing attitude)

Declension

Inflection of ylimielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		ylimielinen	ylimieliset
genitive		ylimielisen	ylimielisten ylimielisien
partitive		ylimielistä	ylimielisiä
illative		ylimieliseen	ylimielisiin
		singular	plural
nominative		ylimielinen	ylimieliset
accusative	nom.	ylimielinen	ylimieliset
	gen.	ylimielisen
genitive		ylimielisen	ylimielisten ylimielisien
partitive		ylimielistä	ylimielisiä
inessive		ylimielisessä	ylimielisissä
elative		ylimielisestä	ylimielisistä
illative		ylimieliseen	ylimielisiin
adessive		ylimielisellä	ylimielisillä
ablative		ylimieliseltä	ylimielisiltä
allative		ylimieliselle	ylimielisille
essive		ylimielisenä	ylimielisinä
translative		ylimieliseksi	ylimielisiksi
instructive		—	ylimielisin
abessive		ylimielisettä	ylimielisittä
comitative		—	ylimielisine

Possessive forms of ylimielinen (type nainen)
possessor	singular	plural
1st person	ylimieliseni	ylimielisemme
2nd person	ylimielisesi	ylimielisenne
3rd person	ylimielisensä
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.

Synonyms

• (condescending): alentuva