poikia

Finnish

Etymology 1

From Proto-Finnic *poikidak, equivalent to poika (“boy, son”) +‎ -ia.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpoi̯kiɑˣ/, [ˈpo̞i̯k̟iɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -oikiɑ
• Syllabification^(key): poi‧ki‧a

Verb

poikia

1. to calve
2. to litter (to give birth to, used of animals)
3. (figuratively) to cause, result in

Conjugation

Inflection of poikia (Kotus type 61*D/sallia, k-∅ gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		poi'in	en poi’i	1st sing.	olen poikinut	en ole poikinut
2nd sing.		poi'it	et poi’i	2nd sing.	olet poikinut	et ole poikinut
3rd sing.		poikii	ei poi’i	3rd sing.	on poikinut	ei ole poikinut
1st plur.		poi'imme	emme poi’i	1st plur.	olemme poikineet	emme ole poikineet
2nd plur.		poi'itte	ette poi’i	2nd plur.	olette poikineet	ette ole poikineet
3rd plur.		poikivat	eivät poi’i	3rd plur.	ovat poikineet	eivät ole poikineet
passive		poi'itaan	ei poi’ita	passive	on poi'ittu	ei ole poi'ittu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		poi'in	en poikinut	1st sing.	olin poikinut	en ollut poikinut
2nd sing.		poi'it	et poikinut	2nd sing.	olit poikinut	et ollut poikinut
3rd sing.		poiki	ei poikinut	3rd sing.	oli poikinut	ei ollut poikinut
1st plur.		poi'imme	emme poikineet	1st plur.	olimme poikineet	emme olleet poikineet
2nd plur.		poi'itte	ette poikineet	2nd plur.	olitte poikineet	ette olleet poikineet
3rd plur.		poikivat	eivät poikineet	3rd plur.	olivat poikineet	eivät olleet poikineet
passive		poi'ittiin	ei poi’ittu	passive	oli poi'ittu	ei ollut poi'ittu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		poikisin	en poikisi	1st sing.	olisin poikinut	en olisi poikinut
2nd sing.		poikisit	et poikisi	2nd sing.	olisit poikinut	et olisi poikinut
3rd sing.		poikisi	ei poikisi	3rd sing.	olisi poikinut	ei olisi poikinut
1st plur.		poikisimme	emme poikisi	1st plur.	olisimme poikineet	emme olisi poikineet
2nd plur.		poikisitte	ette poikisi	2nd plur.	olisitte poikineet	ette olisi poikineet
3rd plur.		poikisivat	eivät poikisi	3rd plur.	olisivat poikineet	eivät olisi poikineet
passive		poi'ittaisiin	ei poi’ittaisi	passive	olisi poi'ittu	ei olisi poi'ittu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		poi'i	älä poi’i	2nd sing.	—	—
3rd sing.		poikikoon	älköön poikiko	3rd sing.	olkoon poikinut	älköön olko poikinut
1st plur.		poikikaamme	älkäämme poikiko	1st plur.	—	—
2nd plur.		poikikaa	älkää poikiko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		poikikoot	älkööt poikiko	3rd plur.	olkoot poikineet	älkööt olko poikineet
passive		poi'ittakoon	älköön poi’ittako	passive	olkoon poi'ittu	älköön olko poi'ittu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		poikinen	en poikine	1st sing.	lienen poikinut	en liene poikinut
2nd sing.		poikinet	et poikine	2nd sing.	lienet poikinut	et liene poikinut
3rd sing.		poikinee	ei poikine	3rd sing.	lienee poikinut	ei liene poikinut
1st plur.		poikinemme	emme poikine	1st plur.	lienemme poikineet	emme liene poikineet
2nd plur.		poikinette	ette poikine	2nd plur.	lienette poikineet	ette liene poikineet
3rd plur.		poikinevat	eivät poikine	3rd plur.	lienevät poikineet	eivät liene poikineet
passive		poi'ittaneen	ei poi’ittane	passive	lienee poi'ittu	ei liene poi'ittu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		poikia		present	poikiva	poi'ittava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st poikiakseni poikiaksemme 2nd poikiaksesi poikiaksenne 3rd poikiakseen poikiaksensa		past	poikinut	poi'ittu
2nd	inessive2	poikiessa	poi'ittaessa	agent3	poikima
		Possessive forms Person sing. plur. 1st poikiessani poikiessamme 2nd poikiessasi poikiessanne 3rd poikiessaan poikiessansa		negative	poikimaton
	instructive	poikien	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	poikimassa	—
	elative	poikimasta	—
	illative	poikimaan	—
	adessive	poikimalla	—
	abessive	poikimatta	—
	instructive	poikiman	poi'ittaman
4th4	verbal noun	poikiminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st poikimaisillani poikimaisillamme 2nd poikimaisillasi poikimaisillanne 3rd poikimaisillaan poikimaisillansa

Derived terms

• poikija
• poikiminen
• poi’inta
• poi’ittaa

 

compounds

• poikimahalvaus

 

Further reading

• “poikia”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpoi̯kiɑ/, [ˈpo̞i̯k̟iɑ̝]
• Rhymes: -oikiɑ
• Syllabification^(key): poi‧ki‧a

Noun

poikia

1. partitive plural of poika

Anagrams

• koipia, piikoa

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *poikidak, equivalent to poika (“young”) +‎ -ia. Cognates include Finnish poikia and Estonian poegida.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpoi̯kiɑ/, [ˈpo̞i̯ke̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpoi̯kiɑ/, [ˈpo̞i̯kiɑ]
• Rhymes: -oi̯keː, -oi̯kiɑ
• Hyphenation: poi‧ki‧a

Verb

poikia

1. (intransitive) to calve; to litter

Conjugation

Conjugation of poikia (type 7/oppia, ik-j gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	pojin	en poji	1st singular	oon poikint, oon poikinut	en oo poikint, en oo poikinut
2nd singular	pojit	et poji	2nd singular	oot poikint, oot poikinut	et oo poikint, et oo poikinut
3rd singular	poikii	ei poji	3rd singular	ono poikint, ono poikinut	ei oo poikint, ei oo poikinut
1st plural	pojimma	emmä poji	1st plural	oomma poikineet	emmä oo poikineet
2nd plural	pojitta	että poji	2nd plural	ootta poikineet	että oo poikineet
3rd plural	poikiit1), poikivat2), pojitaa	evät poji, ei pojita	3rd plural	ovat poikineet	evät oo poikineet, ei oo pojittu
impersonal	pojitaa	ei pojita	impersonal	ono pojittu	ei oo pojittu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	pojin	en poikint, en poikinut	1st singular	olin poikint, olin poikinut	en olt poikint, en olt poikinut
2nd singular	pojit	et poikint, et poikinut	2nd singular	olit poikint, olit poikinut	et olt poikint, et olt poikinut
3rd singular	poiki	ei poikint, ei poikinut	3rd singular	oli poikint, oli poikinut	ei olt poikint, ei olt poikinut
1st plural	pojimma	emmä poikineet	1st plural	olimma poikineet	emmä olleet poikineet
2nd plural	pojitta	että poikineet	2nd plural	olitta poikineet	että olleet poikineet
3rd plural	poikiit1), poikivat2), pojittii	evät poikineet, ei pojittu	3rd plural	olivat poikineet	evät olleet poikineet, ei olt pojittu
impersonal	pojittii	ei pojittu	impersonal	oli pojittu	ei olt pojittu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	poikisin	en poikis	1st singular	olisin poikint, olisin poikinut	en olis poikint, en olis poikinut
2nd singular	poikisit, poikiist1)	et poikis	2nd singular	olisit poikint, olisit poikinut	et olis poikint, et olis poikinut
3rd singular	poikis	ei poikis	3rd singular	olis poikint, olis poikinut	ei olis poikint, ei olis poikinut
1st plural	poikisimma	emmä poikis	1st plural	olisimma poikineet	emmä olis poikineet
2nd plural	poikisitta	että poikis	2nd plural	olisitta poikineet	että olis poikineet
3rd plural	poikisiit1), poikisivat2), pojittais	evät poikis, ei pojittais	3rd plural	olisivat poikineet	evät olis poikineet, ei olis pojittu
impersonal	pojittais	ei pojittais	impersonal	olis pojittu	ei olis pojittu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	poji	elä poji	2nd singular	oo poikint, oo poikinut	elä oo poikint, elä oo poikinut
3rd singular	poikikoo	elköö poikiko	3rd singular	olkoo poikint, olkoo poikinut	elköö olko poikint, elköö olko poikinut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	poikikaa	elkää poikiko	2nd plural	olkaa poikineet	elkää olko poikineet
3rd plural	poikikoot	elkööt poikiko, elköö pojittako	3rd plural	olkoot poikineet	elkööt olko poikineet, elköö olko pojittu
impersonal	pojittakkoo	elköö pojittako	impersonal	olkoo pojittu	elköö olko pojittu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	poikinen	en poikine
2nd singular	poikinet	et poikine
3rd singular	poikinoo	ei poikine
1st plural	poikinemma	emmä poikine
2nd plural	poikinetta	että poikine
3rd plural	poikinoot	evät poikine, ei pojittane
impersonal	pojittannoo	ei pojittane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		poikia	present	poikiva	pojittava
2nd	inessive	poikijees	past	poikint, poikinut	pojittu
	instructive	poikien	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (poikikaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	poikimaa
	inessive	poikimaas
	elative	poikimast
	abessive	poikimata
4th	nominative	poikimiin
	partitive	poikimista, poikimist

Synonyms

• poikihua

Derived terms

• poikihua
• poikiissa

 

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpoi̯kiɑ/, [ˈpo̞i̯ke̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpoi̯kiɑ/, [ˈpo̞i̯kiɑ]
• Rhymes: -oi̯keː, -oi̯kiɑ
• Hyphenation: poi‧ki‧a

Noun

poikia

1. partitive plural of poika

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 420