vääntö

Finnish

Etymology

vääntää (“to turn, twist, wrench, wring”) +‎ -o

Noun

vääntö

1. twist, torsion (act of turning, twisting or wrenching of a body by the exertion of a lateral force tending to turn one end or part of it about a longitudinal axis, while the other is held fast or turned in the opposite direction)
2. (figuratively) A tough negotiation.

Declension

Declension of vääntö (type valo) singular plural nominative vääntö väännöt genitive väännön vääntöjen partitive vääntöä vääntöjä accusative vääntö väännön väännöt inessive väännössä väännöissä elative väännöstä väännöistä illative vääntöön vääntöihin adessive väännöllä väännöillä ablative väännöltä väännöiltä allative väännölle väännöille essive vääntönä vääntöinä translative väännöksi väännöiksi instructive – väännöin abessive väännöttä väännöittä comitative – vääntöineen

Derived terms

• kädenvääntö
• vääntömomentti