Etymology
ylioppilas + tutkinto
Noun
ylioppilastutkinto
- A matriculation examination (official translation); in Finland a national examination taken after high school which serves as a necessary qualification for starting academic studies in a university.
Declension
Declension of ylioppilastutkinto (type valo)
|
singular |
plural |
|---|
| nominative |
ylioppilastutkinto |
ylioppilastutkinnot |
|---|
| genitive |
ylioppilastutkinnon |
ylioppilastutkintojen |
|---|
| partitive |
ylioppilastutkintoa |
ylioppilastutkintoja |
|---|
| accusative |
ylioppilastutkinto
ylioppilastutkinnon |
ylioppilastutkinnot |
|---|
| inessive |
ylioppilastutkinnossa |
ylioppilastutkinnoissa |
|---|
| elative |
ylioppilastutkinnosta |
ylioppilastutkinnoista |
|---|
| illative |
ylioppilastutkintoon |
ylioppilastutkintoihin |
|---|
| adessive |
ylioppilastutkinnolla |
ylioppilastutkinnoilla |
|---|
| ablative |
ylioppilastutkinnolta |
ylioppilastutkinnoilta |
|---|
| allative |
ylioppilastutkinnolle |
ylioppilastutkinnoille |
|---|
| essive |
ylioppilastutkintona |
ylioppilastutkintoina |
|---|
| translative |
ylioppilastutkinnoksi |
ylioppilastutkinnoiksi |
|---|
| instructive |
– |
ylioppilastutkinnoin |
|---|
| abessive |
ylioppilastutkinnotta |
ylioppilastutkinnoitta |
|---|
| comitative |
– |
ylioppilastutkintoineen |
|---|
|
Usage notes
See usage notes under ylioppilas.
See also