See also: hilja

Contents

EstonianEdit

EtymologyEdit

Borrowing from Finnish Hilja.

Proper nounEdit

Hilja

  1. A female given name.

FinnishEdit

EtymologyEdit

19th century coinage from hiljainen(quiet).

PronunciationEdit

Proper nounEdit

Hilja

  1. A female given name.
    • 1974 Eeva Joenpelto, Vetää kaikista ovista, WSOY (1997) ISBN 951-0-22168-6, page 15:
      Isä meni ja Viano o siäl viäl. Koton Hilja ja mää vaa. Saatana, mimmoset nimekki lorteil. Annoin hyväs uskos. Ny sitä voijeisis kiroo täräyttää koko maaliman.
    • 2016 Leena Lehtolainen, Tiikerinsilmä, Tammi, ISBN 978-951-31-9098-9, pages 50-51:
      - - - Olen siis Lovisa. Johnson ojensi kätensä, ja sen ote oli luinen mutta jämäkkä.
      - Hilja.
      - Nimi ei ole tavallinen ikäiselläsi. Miksi sinut ristittiin siten?
      - Ei aavistustakaan. Vanhempani eivät olleet kertomassa, ja enoni Jari, joka kasvatti minut, ei tiennyt muuta kuin että isän suvussa oli ollut tämän nimisiä. Kyllähän siitä kouluaikoina koetettiin vinoilla, mutta se loppui lyhyeen.

DeclensionEdit

Inflection of Hilja (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Hilja Hiljat
genitive Hiljan Hiljojen
partitive Hiljaa Hiljoja
illative Hiljaan Hiljoihin
singular plural
nominative Hilja Hiljat
accusative nom. Hilja Hiljat
gen. Hiljan
genitive Hiljan Hiljojen
Hiljainrare
partitive Hiljaa Hiljoja
inessive Hiljassa Hiljoissa
elative Hiljasta Hiljoista
illative Hiljaan Hiljoihin
adessive Hiljalla Hiljoilla
ablative Hiljalta Hiljoilta
allative Hiljalle Hiljoille
essive Hiljana Hiljoina
translative Hiljaksi Hiljoiksi
instructive Hiljoin
abessive Hiljatta Hiljoitta
comitative Hiljoineen

Usage notesEdit

  • Popular at the end of the 19th century.