hiljainen

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *hiljainen. Equivalent to hilja +‎ -inen.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhiljɑi̯nen/, [ˈhiljɑi̯ne̞n]
• Rhymes: -iljɑinen
• Syllabification^(key): hil‧jai‧nen

Adjective

hiljainen (comparative hiljaisempi, superlative hiljaisin)

1. quiet

   Antonyms: luja, kova, kovaääninen, äänekäs

2. silent
3. tacit
4. untalkative, taciturn

   Antonym: puhelias

Declension

Inflection of hiljainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		hiljainen	hiljaiset
genitive		hiljaisen	hiljaisten hiljaisien
partitive		hiljaista	hiljaisia
illative		hiljaiseen	hiljaisiin
		singular	plural
nominative		hiljainen	hiljaiset
accusative	nom.	hiljainen	hiljaiset
	gen.	hiljaisen
genitive		hiljaisen	hiljaisten hiljaisien
partitive		hiljaista	hiljaisia
inessive		hiljaisessa	hiljaisissa
elative		hiljaisesta	hiljaisista
illative		hiljaiseen	hiljaisiin
adessive		hiljaisella	hiljaisilla
ablative		hiljaiselta	hiljaisilta
allative		hiljaiselle	hiljaisille
essive		hiljaisena	hiljaisina
translative		hiljaiseksi	hiljaisiksi
instructive		—	hiljaisin
abessive		hiljaisetta	hiljaisitta
comitative		—	hiljaisine

Possessive forms of hiljainen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor	singular	plural
1st person	hiljaiseni	hiljaisemme
2nd person	hiljaisesi	hiljaisenne
3rd person	hiljaisensa

Derived terms

• hiljaisesti
• hiljaisuus