arvolliin

Ingrian

Etymology

From arvo (“understanding”) +‎ -lliin.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑrʋolːine/, [ˈɑrʋŏ̞lʲˌlʲine̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑrʋolːiːn/, [ˈɑrʋo̞lːiːn]
• Rhymes: -ine, -ɑrʋolːiːn
• Hyphenation: ar‧vol‧liin

Adjective

arvolliin (comparative arvollisemp)

1. understanding (showing compassion)

Declension

Declension of arvolliin (type 1/jokahiin, no gradation)
	singular	plural
nominative	arvolliin	arvolliset
genitive	arvollisen	arvollissiin
partitive	arvollista, arvollist	arvollissia
illative	arvollissee	arvollissii
inessive	arvollises	arvollisis
elative	arvollisest	arvollisist
allative	arvolliselle	arvollisille
adessive	arvollisel	arvollisil
ablative	arvolliselt	arvollisilt
translative	arvolliseks	arvollisiks
essive	arvollisenna, arvollisseen	arvollisinna, arvollissiin
exessive1)	arvollisent	arvollisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 21