Open main menu

FinnishEdit

(index em)

EtymologyEdit

Derived from emä (in the archaic sense “uterus”).

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈemætin/, [ˈe̞mæt̪in]
  • Rhymes: -emætin
  • Hyphenation: e‧mä‧tin

NounEdit

emätin

  1. (anatomy) vagina

DeclensionEdit

Inflection of emätin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative emätin emättimet
genitive emättimen emättimien
emätinten
partitive emätintä emättimiä
illative emättimeen emättimiin
singular plural
nominative emätin emättimet
accusative nom. emätin emättimet
gen. emättimen
genitive emättimen emättimien
emätinten
partitive emätintä emättimiä
inessive emättimessä emättimissä
elative emättimestä emättimistä
illative emättimeen emättimiin
adessive emättimellä emättimillä
ablative emättimeltä emättimiltä
allative emättimelle emättimille
essive emättimenä emättiminä
translative emättimeksi emättimiksi
instructive emättimin
abessive emättimettä emättimittä
comitative emättimineen

SynonymsEdit

CompoundsEdit

See alsoEdit

AnagramsEdit