enimmäisaika

Finnish

Etymology

enimmäis- +‎ aika

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈenimːæi̯sˌɑi̯kɑ/, [ˈe̞nimːæi̯s̠ˌɑ̝i̯kɑ̝]
• Rhymes: -ɑikɑ
• Syllabification^(key): e‧nim‧mäis‧ai‧ka

Noun

enimmäisaika

1. maximum time

Declension

Inflection of enimmäisaika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)
nominative		enimmäisaika	enimmäisajat
genitive		enimmäisajan	enimmäisaikojen
partitive		enimmäisaikaa	enimmäisaikoja
illative		enimmäisaikaan	enimmäisaikoihin
		singular	plural
nominative		enimmäisaika	enimmäisajat
accusative	nom.	enimmäisaika	enimmäisajat
	gen.	enimmäisajan
genitive		enimmäisajan	enimmäisaikojen enimmäisaikainrare
partitive		enimmäisaikaa	enimmäisaikoja
inessive		enimmäisajassa	enimmäisajoissa
elative		enimmäisajasta	enimmäisajoista
illative		enimmäisaikaan	enimmäisaikoihin
adessive		enimmäisajalla	enimmäisajoilla
ablative		enimmäisajalta	enimmäisajoilta
allative		enimmäisajalle	enimmäisajoille
essive		enimmäisaikana	enimmäisaikoina
translative		enimmäisajaksi	enimmäisajoiksi
abessive		enimmäisajatta	enimmäisajoitta
instructive		—	enimmäisajoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of enimmäisaika (Kotus type 9*/kala, ik-j gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative enimmäisaikani enimmäisaikani accusative nom. enimmäisaikani enimmäisaikani gen. enimmäisaikani genitive enimmäisaikani enimmäisaikojeni enimmäisaikainirare partitive enimmäisaikaani enimmäisaikojani inessive enimmäisajassani enimmäisajoissani elative enimmäisajastani enimmäisajoistani illative enimmäisaikaani enimmäisaikoihini adessive enimmäisajallani enimmäisajoillani ablative enimmäisajaltani enimmäisajoiltani allative enimmäisajalleni enimmäisajoilleni essive enimmäisaikanani enimmäisaikoinani translative enimmäisajakseni enimmäisajoikseni abessive enimmäisajattani enimmäisajoittani instructive — — comitative — enimmäisaikoineni second-person singular possessor singular plural nominative enimmäisaikasi enimmäisaikasi accusative nom. enimmäisaikasi enimmäisaikasi gen. enimmäisaikasi genitive enimmäisaikasi enimmäisaikojesi enimmäisaikaisirare partitive enimmäisaikaasi enimmäisaikojasi inessive enimmäisajassasi enimmäisajoissasi elative enimmäisajastasi enimmäisajoistasi illative enimmäisaikaasi enimmäisaikoihisi adessive enimmäisajallasi enimmäisajoillasi ablative enimmäisajaltasi enimmäisajoiltasi allative enimmäisajallesi enimmäisajoillesi essive enimmäisaikanasi enimmäisaikoinasi translative enimmäisajaksesi enimmäisajoiksesi abessive enimmäisajattasi enimmäisajoittasi instructive — — comitative — enimmäisaikoinesi first-person plural possessor singular plural nominative enimmäisaikamme enimmäisaikamme accusative nom. enimmäisaikamme enimmäisaikamme gen. enimmäisaikamme genitive enimmäisaikamme enimmäisaikojemme enimmäisaikaimmerare partitive enimmäisaikaamme enimmäisaikojamme inessive enimmäisajassamme enimmäisajoissamme elative enimmäisajastamme enimmäisajoistamme illative enimmäisaikaamme enimmäisaikoihimme adessive enimmäisajallamme enimmäisajoillamme ablative enimmäisajaltamme enimmäisajoiltamme allative enimmäisajallemme enimmäisajoillemme essive enimmäisaikanamme enimmäisaikoinamme translative enimmäisajaksemme enimmäisajoiksemme abessive enimmäisajattamme enimmäisajoittamme instructive — — comitative — enimmäisaikoinemme second-person plural possessor singular plural nominative enimmäisaikanne enimmäisaikanne accusative nom. enimmäisaikanne enimmäisaikanne gen. enimmäisaikanne genitive enimmäisaikanne enimmäisaikojenne enimmäisaikainnerare partitive enimmäisaikaanne enimmäisaikojanne inessive enimmäisajassanne enimmäisajoissanne elative enimmäisajastanne enimmäisajoistanne illative enimmäisaikaanne enimmäisaikoihinne adessive enimmäisajallanne enimmäisajoillanne ablative enimmäisajaltanne enimmäisajoiltanne allative enimmäisajallenne enimmäisajoillenne essive enimmäisaikananne enimmäisaikoinanne translative enimmäisajaksenne enimmäisajoiksenne abessive enimmäisajattanne enimmäisajoittanne instructive — — comitative — enimmäisaikoinenne third-person possessor singular plural nominative enimmäisaikansa enimmäisaikansa accusative nom. enimmäisaikansa enimmäisaikansa gen. enimmäisaikansa genitive enimmäisaikansa enimmäisaikojensa enimmäisaikainsarare partitive enimmäisaikaansa enimmäisaikojaan enimmäisaikojansa inessive enimmäisajassaan enimmäisajassansa enimmäisajoissaan enimmäisajoissansa elative enimmäisajastaan enimmäisajastansa enimmäisajoistaan enimmäisajoistansa illative enimmäisaikaansa enimmäisaikoihinsa adessive enimmäisajallaan enimmäisajallansa enimmäisajoillaan enimmäisajoillansa ablative enimmäisajaltaan enimmäisajaltansa enimmäisajoiltaan enimmäisajoiltansa allative enimmäisajalleen enimmäisajallensa enimmäisajoilleen enimmäisajoillensa essive enimmäisaikanaan enimmäisaikanansa enimmäisaikoinaan enimmäisaikoinansa translative enimmäisajakseen enimmäisajaksensa enimmäisajoikseen enimmäisajoiksensa abessive enimmäisajattaan enimmäisajattansa enimmäisajoittaan enimmäisajoittansa instructive — — comitative — enimmäisaikoineen enimmäisaikoinensa

Further reading

• “enimmäisaika”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02