Open main menu

Wiktionary β

Contents

FinnishEdit

EtymologyEdit

From the verb eristää (to insulate) + -e

PronunciationEdit

  • IPA(key): [ˈe̞riste̞ˣ]
  • Hyphenation: e‧ris‧te

NounEdit

eriste

  1. An insulator (substance that does not transmit sound, heat, or electricity).

DeclensionEdit

Inflection of eriste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative eriste eristeet
genitive eristeen eristeiden
eristeitten
partitive eristettä eristeitä
illative eristeeseen eristeisiin
eristeihin
singular plural
nominative eriste eristeet
accusative nom. eriste eristeet
gen. eristeen
genitive eristeen eristeiden
eristeitten
partitive eristettä eristeitä
inessive eristeessä eristeissä
elative eristeestä eristeistä
illative eristeeseen eristeisiin
eristeihin
adessive eristeellä eristeillä
ablative eristeeltä eristeiltä
allative eristeelle eristeille
essive eristeenä eristeinä
translative eristeeksi eristeiksi
instructive eristein
abessive eristeettä eristeittä
comitative eristeineen

AnagramsEdit