Open main menu

FinnishEdit

EtymologyEdit

From Proto-Finnic *evä, from Proto-Uralic *ewä.

NounEdit

evä

  1. fin (of a marine animal)

DeclensionEdit

Inflection of evä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative evä evät
genitive evän evien
partitive evää eviä
illative evään eviin
singular plural
nominative evä evät
accusative nom. evä evät
gen. evän
genitive evän evien
eväinrare
partitive evää eviä
inessive evässä evissä
elative evästä evistä
illative evään eviin
adessive evällä evillä
ablative evältä eviltä
allative evälle eville
essive evänä evinä
translative eväksi eviksi
instructive evin
abessive evättä evittä
comitative evineen

Derived termsEdit

CompoundsEdit