häiritseminen

Finnish

Etymology

häiritä +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhæi̯ritseminen/, [ˈhæi̯ritˌs̠e̞mine̞n]
• Rhymes: -eminen
• Syllabification^(key): häi‧rit‧se‧mi‧nen

Noun

häiritseminen

1. verbal noun of häiritä
   1. disturbing, bothering

Declension

Inflection of häiritseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		häiritseminen	häiritsemiset
genitive		häiritsemisen	häiritsemisten häiritsemisien
partitive		häiritsemistä	häiritsemisiä
illative		häiritsemiseen	häiritsemisiin
		singular	plural
nominative		häiritseminen	häiritsemiset
accusative	nom.	häiritseminen	häiritsemiset
	gen.	häiritsemisen
genitive		häiritsemisen	häiritsemisten häiritsemisien
partitive		häiritsemistä	häiritsemisiä
inessive		häiritsemisessä	häiritsemisissä
elative		häiritsemisestä	häiritsemisistä
illative		häiritsemiseen	häiritsemisiin
adessive		häiritsemisellä	häiritsemisillä
ablative		häiritsemiseltä	häiritsemisiltä
allative		häiritsemiselle	häiritsemisille
essive		häiritsemisenä	häiritsemisinä
translative		häiritsemiseksi	häiritsemisiksi
abessive		häiritsemisettä	häiritsemisittä
instructive		—	häiritsemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of häiritseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative häiritsemiseni häiritsemiseni accusative nom. häiritsemiseni häiritsemiseni gen. häiritsemiseni genitive häiritsemiseni häiritsemisteni häiritsemisieni partitive häiritsemistäni häiritsemisiäni inessive häiritsemisessäni häiritsemisissäni elative häiritsemisestäni häiritsemisistäni illative häiritsemiseeni häiritsemisiini adessive häiritsemiselläni häiritsemisilläni ablative häiritsemiseltäni häiritsemisiltäni allative häiritsemiselleni häiritsemisilleni essive häiritsemisenäni häiritsemisinäni translative häiritsemisekseni häiritsemisikseni abessive häiritsemisettäni häiritsemisittäni instructive — — comitative — häiritsemisineni second-person singular possessor singular plural nominative häiritsemisesi häiritsemisesi accusative nom. häiritsemisesi häiritsemisesi gen. häiritsemisesi genitive häiritsemisesi häiritsemistesi häiritsemisiesi partitive häiritsemistäsi häiritsemisiäsi inessive häiritsemisessäsi häiritsemisissäsi elative häiritsemisestäsi häiritsemisistäsi illative häiritsemiseesi häiritsemisiisi adessive häiritsemiselläsi häiritsemisilläsi ablative häiritsemiseltäsi häiritsemisiltäsi allative häiritsemisellesi häiritsemisillesi essive häiritsemisenäsi häiritsemisinäsi translative häiritsemiseksesi häiritsemisiksesi abessive häiritsemisettäsi häiritsemisittäsi instructive — — comitative — häiritsemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative häiritsemisemme häiritsemisemme accusative nom. häiritsemisemme häiritsemisemme gen. häiritsemisemme genitive häiritsemisemme häiritsemistemme häiritsemisiemme partitive häiritsemistämme häiritsemisiämme inessive häiritsemisessämme häiritsemisissämme elative häiritsemisestämme häiritsemisistämme illative häiritsemiseemme häiritsemisiimme adessive häiritsemisellämme häiritsemisillämme ablative häiritsemiseltämme häiritsemisiltämme allative häiritsemisellemme häiritsemisillemme essive häiritsemisenämme häiritsemisinämme translative häiritsemiseksemme häiritsemisiksemme abessive häiritsemisettämme häiritsemisittämme instructive — — comitative — häiritsemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative häiritsemisenne häiritsemisenne accusative nom. häiritsemisenne häiritsemisenne gen. häiritsemisenne genitive häiritsemisenne häiritsemistenne häiritsemisienne partitive häiritsemistänne häiritsemisiänne inessive häiritsemisessänne häiritsemisissänne elative häiritsemisestänne häiritsemisistänne illative häiritsemiseenne häiritsemisiinne adessive häiritsemisellänne häiritsemisillänne ablative häiritsemiseltänne häiritsemisiltänne allative häiritsemisellenne häiritsemisillenne essive häiritsemisenänne häiritsemisinänne translative häiritsemiseksenne häiritsemisiksenne abessive häiritsemisettänne häiritsemisittänne instructive — — comitative — häiritsemisinenne third-person possessor singular plural nominative häiritsemisensä häiritsemisensä accusative nom. häiritsemisensä häiritsemisensä gen. häiritsemisensä genitive häiritsemisensä häiritsemistensä häiritsemisiensä partitive häiritsemistään häiritsemistänsä häiritsemisiään häiritsemisiänsä inessive häiritsemisessään häiritsemisessänsä häiritsemisissään häiritsemisissänsä elative häiritsemisestään häiritsemisestänsä häiritsemisistään häiritsemisistänsä illative häiritsemiseensä häiritsemisiinsä adessive häiritsemisellään häiritsemisellänsä häiritsemisillään häiritsemisillänsä ablative häiritsemiseltään häiritsemiseltänsä häiritsemisiltään häiritsemisiltänsä allative häiritsemiselleen häiritsemisellensä häiritsemisilleen häiritsemisillensä essive häiritsemisenään häiritsemisenänsä häiritsemisinään häiritsemisinänsä translative häiritsemisekseen häiritsemiseksensä häiritsemisikseen häiritsemisiksensä abessive häiritsemisettään häiritsemisettänsä häiritsemisittään häiritsemisittänsä instructive — — comitative — häiritsemisineen häiritsemisinensä