hankkiutuminen
Finnish edit
Etymology edit
hankkiutua + -minen
Pronunciation edit
- IPA(key): /ˈhɑŋkːiu̯tuminen/, [ˈhɑ̝ŋkːiu̯ˌt̪umine̞n]
- Rhymes: -uminen
- Syllabification(key): hank‧kiu‧tu‧mi‧nen
Noun edit
hankkiutuminen
- verbal noun of hankkiutua
- (colloquial) causing oneself to get into a certain state, such as getting rid of something or getting pregnant
Usage notes edit
See the verb hankkiutua for more examples of usage.
Declension edit
Inflection of hankkiutuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation) | ||||
---|---|---|---|---|
nominative | hankkiutuminen | hankkiutumiset | ||
genitive | hankkiutumisen | hankkiutumisten hankkiutumisien | ||
partitive | hankkiutumista | hankkiutumisia | ||
illative | hankkiutumiseen | hankkiutumisiin | ||
singular | plural | |||
nominative | hankkiutuminen | hankkiutumiset | ||
accusative | nom. | hankkiutuminen | hankkiutumiset | |
gen. | hankkiutumisen | |||
genitive | hankkiutumisen | hankkiutumisten hankkiutumisien | ||
partitive | hankkiutumista | hankkiutumisia | ||
inessive | hankkiutumisessa | hankkiutumisissa | ||
elative | hankkiutumisesta | hankkiutumisista | ||
illative | hankkiutumiseen | hankkiutumisiin | ||
adessive | hankkiutumisella | hankkiutumisilla | ||
ablative | hankkiutumiselta | hankkiutumisilta | ||
allative | hankkiutumiselle | hankkiutumisille | ||
essive | hankkiutumisena | hankkiutumisina | ||
translative | hankkiutumiseksi | hankkiutumisiksi | ||
abessive | hankkiutumisetta | hankkiutumisitta | ||
instructive | — | hankkiutumisin | ||
comitative | See the possessive forms below. |