harkitseminen

Finnish

Etymology

harkita +‎ -minen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhɑrkitseminen/, [ˈhɑ̝rk̟itˌs̠e̞mine̞n]
• Rhymes: -eminen
• Syllabification^(key): har‧kit‧se‧mi‧nen

Noun

harkitseminen

1. verbal noun of harkita
   1. deliberating, considering, pondering

Declension

Inflection of harkitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		harkitseminen	harkitsemiset
genitive		harkitsemisen	harkitsemisten harkitsemisien
partitive		harkitsemista	harkitsemisia
illative		harkitsemiseen	harkitsemisiin
		singular	plural
nominative		harkitseminen	harkitsemiset
accusative	nom.	harkitseminen	harkitsemiset
	gen.	harkitsemisen
genitive		harkitsemisen	harkitsemisten harkitsemisien
partitive		harkitsemista	harkitsemisia
inessive		harkitsemisessa	harkitsemisissa
elative		harkitsemisesta	harkitsemisista
illative		harkitsemiseen	harkitsemisiin
adessive		harkitsemisella	harkitsemisilla
ablative		harkitsemiselta	harkitsemisilta
allative		harkitsemiselle	harkitsemisille
essive		harkitsemisena	harkitsemisina
translative		harkitsemiseksi	harkitsemisiksi
abessive		harkitsemisetta	harkitsemisitta
instructive		—	harkitsemisin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of harkitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative harkitsemiseni harkitsemiseni accusative nom. harkitsemiseni harkitsemiseni gen. harkitsemiseni genitive harkitsemiseni harkitsemisteni harkitsemisieni partitive harkitsemistani harkitsemisiani inessive harkitsemisessani harkitsemisissani elative harkitsemisestani harkitsemisistani illative harkitsemiseeni harkitsemisiini adessive harkitsemisellani harkitsemisillani ablative harkitsemiseltani harkitsemisiltani allative harkitsemiselleni harkitsemisilleni essive harkitsemisenani harkitsemisinani translative harkitsemisekseni harkitsemisikseni abessive harkitsemisettani harkitsemisittani instructive — — comitative — harkitsemisineni second-person singular possessor singular plural nominative harkitsemisesi harkitsemisesi accusative nom. harkitsemisesi harkitsemisesi gen. harkitsemisesi genitive harkitsemisesi harkitsemistesi harkitsemisiesi partitive harkitsemistasi harkitsemisiasi inessive harkitsemisessasi harkitsemisissasi elative harkitsemisestasi harkitsemisistasi illative harkitsemiseesi harkitsemisiisi adessive harkitsemisellasi harkitsemisillasi ablative harkitsemiseltasi harkitsemisiltasi allative harkitsemisellesi harkitsemisillesi essive harkitsemisenasi harkitsemisinasi translative harkitsemiseksesi harkitsemisiksesi abessive harkitsemisettasi harkitsemisittasi instructive — — comitative — harkitsemisinesi first-person plural possessor singular plural nominative harkitsemisemme harkitsemisemme accusative nom. harkitsemisemme harkitsemisemme gen. harkitsemisemme genitive harkitsemisemme harkitsemistemme harkitsemisiemme partitive harkitsemistamme harkitsemisiamme inessive harkitsemisessamme harkitsemisissamme elative harkitsemisestamme harkitsemisistamme illative harkitsemiseemme harkitsemisiimme adessive harkitsemisellamme harkitsemisillamme ablative harkitsemiseltamme harkitsemisiltamme allative harkitsemisellemme harkitsemisillemme essive harkitsemisenamme harkitsemisinamme translative harkitsemiseksemme harkitsemisiksemme abessive harkitsemisettamme harkitsemisittamme instructive — — comitative — harkitsemisinemme second-person plural possessor singular plural nominative harkitsemisenne harkitsemisenne accusative nom. harkitsemisenne harkitsemisenne gen. harkitsemisenne genitive harkitsemisenne harkitsemistenne harkitsemisienne partitive harkitsemistanne harkitsemisianne inessive harkitsemisessanne harkitsemisissanne elative harkitsemisestanne harkitsemisistanne illative harkitsemiseenne harkitsemisiinne adessive harkitsemisellanne harkitsemisillanne ablative harkitsemiseltanne harkitsemisiltanne allative harkitsemisellenne harkitsemisillenne essive harkitsemisenanne harkitsemisinanne translative harkitsemiseksenne harkitsemisiksenne abessive harkitsemisettanne harkitsemisittanne instructive — — comitative — harkitsemisinenne third-person possessor singular plural nominative harkitsemisensa harkitsemisensa accusative nom. harkitsemisensa harkitsemisensa gen. harkitsemisensa genitive harkitsemisensa harkitsemistensa harkitsemisiensa partitive harkitsemistaan harkitsemistansa harkitsemisiaan harkitsemisiansa inessive harkitsemisessaan harkitsemisessansa harkitsemisissaan harkitsemisissansa elative harkitsemisestaan harkitsemisestansa harkitsemisistaan harkitsemisistansa illative harkitsemiseensa harkitsemisiinsa adessive harkitsemisellaan harkitsemisellansa harkitsemisillaan harkitsemisillansa ablative harkitsemiseltaan harkitsemiseltansa harkitsemisiltaan harkitsemisiltansa allative harkitsemiselleen harkitsemisellensa harkitsemisilleen harkitsemisillensa essive harkitsemisenaan harkitsemisenansa harkitsemisinaan harkitsemisinansa translative harkitsemisekseen harkitsemiseksensa harkitsemisikseen harkitsemisiksensa abessive harkitsemisettaan harkitsemisettansa harkitsemisittaan harkitsemisittansa instructive — — comitative — harkitsemisineen harkitsemisinensa