ilmetty

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈilmetːy(ˣ)/, [ˈilme̞t̪ːy(ʔ)]
• Rhymes: -ilmetːy
• Syllabification^(key): il‧met‧ty

Adjective

ilmetty

1. (of a person, especially an actor) natural, veritable, genuine

   David Suchet on ilmetty Hercule Poirot.

   David Suchet is a natural for the part of Hercule Poirot.

   Poika oli kuin ilmetty isänsä.

   The boy was the dead spit of his father.

Declension

Inflection of ilmetty (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative		ilmetty	ilmetyt
genitive		ilmetyn	ilmettyjen
partitive		ilmettyä	ilmettyjä
illative		ilmettyyn	ilmettyihin
		singular	plural
nominative		ilmetty	ilmetyt
accusative	nom.	ilmetty	ilmetyt
	gen.	ilmetyn
genitive		ilmetyn	ilmettyjen
partitive		ilmettyä	ilmettyjä
inessive		ilmetyssä	ilmetyissä
elative		ilmetystä	ilmetyistä
illative		ilmettyyn	ilmettyihin
adessive		ilmetyllä	ilmetyillä
ablative		ilmetyltä	ilmetyiltä
allative		ilmetylle	ilmetyille
essive		ilmettynä	ilmettyinä
translative		ilmetyksi	ilmetyiksi
abessive		ilmetyttä	ilmetyittä
instructive		—	ilmetyin
comitative		—	ilmettyine

Possessive forms of ilmetty (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative ilmettyni ilmettyni accusative nom. ilmettyni ilmettyni gen. ilmettyni genitive ilmettyni ilmettyjeni partitive ilmettyäni ilmettyjäni inessive ilmetyssäni ilmetyissäni elative ilmetystäni ilmetyistäni illative ilmettyyni ilmettyihini adessive ilmetylläni ilmetyilläni ablative ilmetyltäni ilmetyiltäni allative ilmetylleni ilmetyilleni essive ilmettynäni ilmettyinäni translative ilmetykseni ilmetyikseni abessive ilmetyttäni ilmetyittäni instructive — — comitative — ilmettyineni second-person singular possessor singular plural nominative ilmettysi ilmettysi accusative nom. ilmettysi ilmettysi gen. ilmettysi genitive ilmettysi ilmettyjesi partitive ilmettyäsi ilmettyjäsi inessive ilmetyssäsi ilmetyissäsi elative ilmetystäsi ilmetyistäsi illative ilmettyysi ilmettyihisi adessive ilmetylläsi ilmetyilläsi ablative ilmetyltäsi ilmetyiltäsi allative ilmetyllesi ilmetyillesi essive ilmettynäsi ilmettyinäsi translative ilmetyksesi ilmetyiksesi abessive ilmetyttäsi ilmetyittäsi instructive — — comitative — ilmettyinesi first-person plural possessor singular plural nominative ilmettymme ilmettymme accusative nom. ilmettymme ilmettymme gen. ilmettymme genitive ilmettymme ilmettyjemme partitive ilmettyämme ilmettyjämme inessive ilmetyssämme ilmetyissämme elative ilmetystämme ilmetyistämme illative ilmettyymme ilmettyihimme adessive ilmetyllämme ilmetyillämme ablative ilmetyltämme ilmetyiltämme allative ilmetyllemme ilmetyillemme essive ilmettynämme ilmettyinämme translative ilmetyksemme ilmetyiksemme abessive ilmetyttämme ilmetyittämme instructive — — comitative — ilmettyinemme second-person plural possessor singular plural nominative ilmettynne ilmettynne accusative nom. ilmettynne ilmettynne gen. ilmettynne genitive ilmettynne ilmettyjenne partitive ilmettyänne ilmettyjänne inessive ilmetyssänne ilmetyissänne elative ilmetystänne ilmetyistänne illative ilmettyynne ilmettyihinne adessive ilmetyllänne ilmetyillänne ablative ilmetyltänne ilmetyiltänne allative ilmetyllenne ilmetyillenne essive ilmettynänne ilmettyinänne translative ilmetyksenne ilmetyiksenne abessive ilmetyttänne ilmetyittänne instructive — — comitative — ilmettyinenne third-person possessor singular plural nominative ilmettynsä ilmettynsä accusative nom. ilmettynsä ilmettynsä gen. ilmettynsä genitive ilmettynsä ilmettyjensä partitive ilmettyään ilmettyänsä ilmettyjään ilmettyjänsä inessive ilmetyssään ilmetyssänsä ilmetyissään ilmetyissänsä elative ilmetystään ilmetystänsä ilmetyistään ilmetyistänsä illative ilmettyynsä ilmettyihinsä adessive ilmetyllään ilmetyllänsä ilmetyillään ilmetyillänsä ablative ilmetyltään ilmetyltänsä ilmetyiltään ilmetyiltänsä allative ilmetylleen ilmetyllensä ilmetyilleen ilmetyillensä essive ilmettynään ilmettynänsä ilmettyinään ilmettyinänsä translative ilmetykseen ilmetyksensä ilmetyikseen ilmetyiksensä abessive ilmetyttään ilmetyttänsä ilmetyittään ilmetyittänsä instructive — — comitative — ilmettyineen ilmettyinensä

Participle

ilmetty

1. past passive participle of ilmetä

Verb

ilmetty

1. past passive indicative connegative of ilmetä

Further reading

• “ilmetty”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• mittely