Contents

FinnishEdit

EtymologyEdit

keimailla ‎(to flirt) +‎ -u

NounEdit

keimailu

  1. flirt, coquetry

DeclensionEdit

Inflection of keimailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative keimailu keimailut
genitive keimailun keimailujen
keimailuiden
keimailuitten
partitive keimailua keimailuja
keimailuita
illative keimailuun keimailuihin
singular plural
nominative keimailu keimailut
accusative nom. keimailu keimailut
gen. keimailun
genitive keimailun keimailujen
keimailuiden
keimailuitten
partitive keimailua keimailuja
keimailuita
inessive keimailussa keimailuissa
elative keimailusta keimailuista
illative keimailuun keimailuihin
adessive keimailulla keimailuilla
ablative keimailulta keimailuilta
allative keimailulle keimailuille
essive keimailuna keimailuina
translative keimailuksi keimailuiksi
instructive keimailuin
abessive keimailutta keimailuitta
comitative keimailuineen
Read in another language