Finnish

edit

Etymology

edit

keimailla (to flirt) +‎ -u

Pronunciation

edit
  • IPA(key): /ˈkei̯mɑi̯lu/, [ˈk̟e̞i̯mɑ̝i̯lu]
  • Rhymes: -eimɑilu
  • Syllabification(key): kei‧mai‧lu

Noun

edit

keimailu

  1. flirt, coquetry

Declension

edit
Inflection of keimailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative keimailu keimailut
genitive keimailun keimailujen
keimailuiden
keimailuitten
partitive keimailua keimailuja
keimailuita
illative keimailuun keimailuihin
singular plural
nominative keimailu keimailut
accusative nom. keimailu keimailut
gen. keimailun
genitive keimailun keimailujen
keimailuiden
keimailuitten
partitive keimailua keimailuja
keimailuita
inessive keimailussa keimailuissa
elative keimailusta keimailuista
illative keimailuun keimailuihin
adessive keimailulla keimailuilla
ablative keimailulta keimailuilta
allative keimailulle keimailuille
essive keimailuna keimailuina
translative keimailuksi keimailuiksi
abessive keimailutta keimailuitta
instructive keimailuin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of keimailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Further reading

edit