kerus

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kerus (“throat”). Cognates include dialectal Finnish kero and Veps keruz.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkerus/, [ˈke̞ruz̠]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkerus/, [ˈke̞ruʒ̥]
• Rhymes: -erus
• Hyphenation: ke‧rus

Noun

kerus

1. pipe (tubular passageway)
2. Short for kulkkukerus (“trachea”).
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 85:

     Kulkku - se ono keruksen alkuosa.

     The throat is the beginning of the trachea.

Declension

Declension of kerus (type 2/petos, no gradation)
	singular	plural
nominative	kerus	kerukset
genitive	keruksen	keruksiin
partitive	kerusta, kerust	keruksia
illative	keruksee	keruksii
inessive	keruksees	keruksiis
elative	keruksest	keruksist
allative	kerukselle	keruksille
adessive	kerukseel	keruksiil
ablative	kerukselt	keruksilt
translative	kerukseks	keruksiks
essive	keruksenna, kerukseen	keruksinna, keruksiin
exessive1)	keruksent	keruksint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• hookukerus
• kulkkukerus
• söökkikerus
• söömäkerus

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 158