kielitunne

Finnish

Etymology

kieli +‎ tunne

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkie̯liˌtunːeˣ/, [ˈk̟ie̞̯liˌt̪unːe̞(ʔ)]
• Rhymes: -unːe
• Syllabification^(key): kie‧li‧tun‧ne

Noun

kielitunne

1. Synonym of kielitaju

Declension

Inflection of kielitunne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative		kielitunne	kielitunteet
genitive		kielitunteen	kielitunteiden kielitunteitten
partitive		kielitunnetta	kielitunteita
illative		kielitunteeseen	kielitunteisiin kielitunteihin
		singular	plural
nominative		kielitunne	kielitunteet
accusative	nom.	kielitunne	kielitunteet
	gen.	kielitunteen
genitive		kielitunteen	kielitunteiden kielitunteitten
partitive		kielitunnetta	kielitunteita
inessive		kielitunteessa	kielitunteissa
elative		kielitunteesta	kielitunteista
illative		kielitunteeseen	kielitunteisiin kielitunteihin
adessive		kielitunteella	kielitunteilla
ablative		kielitunteelta	kielitunteilta
allative		kielitunteelle	kielitunteille
essive		kielitunteena	kielitunteina
translative		kielitunteeksi	kielitunteiksi
abessive		kielitunteetta	kielitunteitta
instructive		—	kielituntein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kielitunne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kielitunteeni kielitunteeni accusative nom. kielitunteeni kielitunteeni gen. kielitunteeni genitive kielitunteeni kielitunteideni kielitunteitteni partitive kielitunnettani kielitunteitani inessive kielitunteessani kielitunteissani elative kielitunteestani kielitunteistani illative kielitunteeseeni kielitunteisiini kielitunteihini adessive kielitunteellani kielitunteillani ablative kielitunteeltani kielitunteiltani allative kielitunteelleni kielitunteilleni essive kielitunteenani kielitunteinani translative kielitunteekseni kielitunteikseni abessive kielitunteettani kielitunteittani instructive — — comitative — kielitunteineni second-person singular possessor singular plural nominative kielitunteesi kielitunteesi accusative nom. kielitunteesi kielitunteesi gen. kielitunteesi genitive kielitunteesi kielitunteidesi kielitunteittesi partitive kielitunnettasi kielitunteitasi inessive kielitunteessasi kielitunteissasi elative kielitunteestasi kielitunteistasi illative kielitunteeseesi kielitunteisiisi kielitunteihisi adessive kielitunteellasi kielitunteillasi ablative kielitunteeltasi kielitunteiltasi allative kielitunteellesi kielitunteillesi essive kielitunteenasi kielitunteinasi translative kielitunteeksesi kielitunteiksesi abessive kielitunteettasi kielitunteittasi instructive — — comitative — kielitunteinesi first-person plural possessor singular plural nominative kielitunteemme kielitunteemme accusative nom. kielitunteemme kielitunteemme gen. kielitunteemme genitive kielitunteemme kielitunteidemme kielitunteittemme partitive kielitunnettamme kielitunteitamme inessive kielitunteessamme kielitunteissamme elative kielitunteestamme kielitunteistamme illative kielitunteeseemme kielitunteisiimme kielitunteihimme adessive kielitunteellamme kielitunteillamme ablative kielitunteeltamme kielitunteiltamme allative kielitunteellemme kielitunteillemme essive kielitunteenamme kielitunteinamme translative kielitunteeksemme kielitunteiksemme abessive kielitunteettamme kielitunteittamme instructive — — comitative — kielitunteinemme second-person plural possessor singular plural nominative kielitunteenne kielitunteenne accusative nom. kielitunteenne kielitunteenne gen. kielitunteenne genitive kielitunteenne kielitunteidenne kielitunteittenne partitive kielitunnettanne kielitunteitanne inessive kielitunteessanne kielitunteissanne elative kielitunteestanne kielitunteistanne illative kielitunteeseenne kielitunteisiinne kielitunteihinne adessive kielitunteellanne kielitunteillanne ablative kielitunteeltanne kielitunteiltanne allative kielitunteellenne kielitunteillenne essive kielitunteenanne kielitunteinanne translative kielitunteeksenne kielitunteiksenne abessive kielitunteettanne kielitunteittanne instructive — — comitative — kielitunteinenne third-person possessor singular plural nominative kielitunteensa kielitunteensa accusative nom. kielitunteensa kielitunteensa gen. kielitunteensa genitive kielitunteensa kielitunteidensa kielitunteittensa partitive kielitunnettaan kielitunnettansa kielitunteitaan kielitunteitansa inessive kielitunteessaan kielitunteessansa kielitunteissaan kielitunteissansa elative kielitunteestaan kielitunteestansa kielitunteistaan kielitunteistansa illative kielitunteeseensa kielitunteisiinsa kielitunteihinsa adessive kielitunteellaan kielitunteellansa kielitunteillaan kielitunteillansa ablative kielitunteeltaan kielitunteeltansa kielitunteiltaan kielitunteiltansa allative kielitunteelleen kielitunteellensa kielitunteilleen kielitunteillensa essive kielitunteenaan kielitunteenansa kielitunteinaan kielitunteinansa translative kielitunteekseen kielitunteeksensa kielitunteikseen kielitunteiksensa abessive kielitunteettaan kielitunteettansa kielitunteittaan kielitunteittansa instructive — — comitative — kielitunteineen kielitunteinensa

Further reading

• “kielitunne”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02