Open main menu

Contents

FinnishEdit

(index ki)

EtymologyEdit

From Proto-Finnic *keeli, from Proto-Uralic *käle. Cognates include Estonian keel and Northern Sami giella.

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈkie̯li/, [ˈkie̞̯li]
  • Hyphenation: kie‧li

NounEdit

kieli

  1. tongue (organ)
  2. language (form of communication)
  3. (music) string (tightly tensioned wire that produces a tone)
  4. (music) reed (vibrating part in the mouthpiece of a woodwind instrument)

Usage notesEdit

Can be used to distinguish meanings in terms for languages, such as islanti (Icelandic) being replaced with the more precise islannin kieli (literally "the language of Icelandic; Icelandic language"). In this case, the preceding word is in genitive. This is used particularly when speaking where there is no discernible difference between Islanti (Iceland) and islanti (Icelandic (language)) without relying on context.

DeclensionEdit

Inflection of kieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative kieli kielet
genitive kielen kielten
kielien
partitive kieltä kieliä
illative kieleen kieliin
singular plural
nominative kieli kielet
accusative nom. kieli kielet
gen. kielen
genitive kielen kielten
kielien
partitive kieltä kieliä
inessive kielessä kielissä
elative kielestä kielistä
illative kieleen kieliin
adessive kielellä kielillä
ablative kieleltä kieliltä
allative kielelle kielille
essive kielenä kielinä
translative kieleksi kieliksi
instructive kielin
abessive kielettä kielittä
comitative kielineen

Derived termsEdit

CompoundsEdit

IdiomsEdit

VerbEdit

kieli

  1. Third-person singular indicative past form of kieliä.
  2. Indicative present connegative form of kieliä.
  3. Second-person singular imperative present form of kieliä.
  4. Second-person singular imperative present connegative form of kieliä.

AnagramsEdit


LivviEdit

EtymologyEdit

From Proto-Finnic *keeli.

NounEdit

kieli (genitive kielen, partitive kieldy)

  1. language
  2. tongue