kiiliäin

Ingrian

Kiiliäin.

Etymology

From Proto-Finnic *kiilijäinen. Cognates include Finnish kiiliäinen and Estonian kiil.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkiːlijæi̯ne/, [ˈkiːlʲĭjəi̯n]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkiːli.æi̯n/, [ˈkiːli.æi̯n]
• Rhymes: -iːlijæi̯n, -iːli.æi̯n
• Hyphenation: kii‧li‧äin

Noun

kiiliäin

1. botfly

Declension

Declension of kiiliäin (type 1/kärpäin, no gradation)
	singular	plural
nominative	kiiliäin	kiiliäiset
genitive	kiiliäisen	kiiliäisiin
partitive	kiiliäistä, kiiliäist	kiiliäisiä
illative	kiiliäisee	kiiliäisii
inessive	kiiliäisees	kiiliäisiis
elative	kiiliäisest	kiiliäisist
allative	kiiliäiselle	kiiliäisille
adessive	kiiliäiseel	kiiliäisiil
ablative	kiiliäiselt	kiiliäisilt
translative	kiiliäiseks	kiiliäisiks
essive	kiiliäisennä, kiiliäiseen	kiiliäisinnä, kiiliäisiin
exessive1)	kiiliäisent	kiiliäisint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 174