kolaroimaton

Finnish

Etymology

kolaroida +‎ -maton

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkolɑroi̯mɑton/, [ˈko̞lɑ̝ˌro̞i̯mɑ̝t̪o̞n]
• Rhymes: -oimɑton
• Syllabification^(key): ko‧la‧roi‧ma‧ton

Adjective

kolaroimaton

1. not crashed

Declension

Inflection of kolaroimaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative		kolaroimaton	kolaroimattomat
genitive		kolaroimattoman	kolaroimattomien
partitive		kolaroimatonta	kolaroimattomia
illative		kolaroimattomaan	kolaroimattomiin
		singular	plural
nominative		kolaroimaton	kolaroimattomat
accusative	nom.	kolaroimaton	kolaroimattomat
	gen.	kolaroimattoman
genitive		kolaroimattoman	kolaroimattomien kolaroimatontenrare
partitive		kolaroimatonta	kolaroimattomia
inessive		kolaroimattomassa	kolaroimattomissa
elative		kolaroimattomasta	kolaroimattomista
illative		kolaroimattomaan	kolaroimattomiin
adessive		kolaroimattomalla	kolaroimattomilla
ablative		kolaroimattomalta	kolaroimattomilta
allative		kolaroimattomalle	kolaroimattomille
essive		kolaroimattomana	kolaroimattomina
translative		kolaroimattomaksi	kolaroimattomiksi
abessive		kolaroimattomatta	kolaroimattomitta
instructive		—	kolaroimattomin
comitative		—	kolaroimattomine

Possessive forms of kolaroimaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kolaroimattomani kolaroimattomani accusative nom. kolaroimattomani kolaroimattomani gen. kolaroimattomani genitive kolaroimattomani kolaroimattomieni kolaroimatontenirare partitive kolaroimatontani kolaroimattomiani inessive kolaroimattomassani kolaroimattomissani elative kolaroimattomastani kolaroimattomistani illative kolaroimattomaani kolaroimattomiini adessive kolaroimattomallani kolaroimattomillani ablative kolaroimattomaltani kolaroimattomiltani allative kolaroimattomalleni kolaroimattomilleni essive kolaroimattomanani kolaroimattominani translative kolaroimattomakseni kolaroimattomikseni abessive kolaroimattomattani kolaroimattomittani instructive — — comitative — kolaroimattomineni second-person singular possessor singular plural nominative kolaroimattomasi kolaroimattomasi accusative nom. kolaroimattomasi kolaroimattomasi gen. kolaroimattomasi genitive kolaroimattomasi kolaroimattomiesi kolaroimatontesirare partitive kolaroimatontasi kolaroimattomiasi inessive kolaroimattomassasi kolaroimattomissasi elative kolaroimattomastasi kolaroimattomistasi illative kolaroimattomaasi kolaroimattomiisi adessive kolaroimattomallasi kolaroimattomillasi ablative kolaroimattomaltasi kolaroimattomiltasi allative kolaroimattomallesi kolaroimattomillesi essive kolaroimattomanasi kolaroimattominasi translative kolaroimattomaksesi kolaroimattomiksesi abessive kolaroimattomattasi kolaroimattomittasi instructive — — comitative — kolaroimattominesi first-person plural possessor singular plural nominative kolaroimattomamme kolaroimattomamme accusative nom. kolaroimattomamme kolaroimattomamme gen. kolaroimattomamme genitive kolaroimattomamme kolaroimattomiemme kolaroimatontemmerare partitive kolaroimatontamme kolaroimattomiamme inessive kolaroimattomassamme kolaroimattomissamme elative kolaroimattomastamme kolaroimattomistamme illative kolaroimattomaamme kolaroimattomiimme adessive kolaroimattomallamme kolaroimattomillamme ablative kolaroimattomaltamme kolaroimattomiltamme allative kolaroimattomallemme kolaroimattomillemme essive kolaroimattomanamme kolaroimattominamme translative kolaroimattomaksemme kolaroimattomiksemme abessive kolaroimattomattamme kolaroimattomittamme instructive — — comitative — kolaroimattominemme second-person plural possessor singular plural nominative kolaroimattomanne kolaroimattomanne accusative nom. kolaroimattomanne kolaroimattomanne gen. kolaroimattomanne genitive kolaroimattomanne kolaroimattomienne kolaroimatontennerare partitive kolaroimatontanne kolaroimattomianne inessive kolaroimattomassanne kolaroimattomissanne elative kolaroimattomastanne kolaroimattomistanne illative kolaroimattomaanne kolaroimattomiinne adessive kolaroimattomallanne kolaroimattomillanne ablative kolaroimattomaltanne kolaroimattomiltanne allative kolaroimattomallenne kolaroimattomillenne essive kolaroimattomananne kolaroimattominanne translative kolaroimattomaksenne kolaroimattomiksenne abessive kolaroimattomattanne kolaroimattomittanne instructive — — comitative — kolaroimattominenne third-person possessor singular plural nominative kolaroimattomansa kolaroimattomansa accusative nom. kolaroimattomansa kolaroimattomansa gen. kolaroimattomansa genitive kolaroimattomansa kolaroimattomiensa kolaroimatontensarare partitive kolaroimatontaan kolaroimatontansa kolaroimattomiaan kolaroimattomiansa inessive kolaroimattomassaan kolaroimattomassansa kolaroimattomissaan kolaroimattomissansa elative kolaroimattomastaan kolaroimattomastansa kolaroimattomistaan kolaroimattomistansa illative kolaroimattomaansa kolaroimattomiinsa adessive kolaroimattomallaan kolaroimattomallansa kolaroimattomillaan kolaroimattomillansa ablative kolaroimattomaltaan kolaroimattomaltansa kolaroimattomiltaan kolaroimattomiltansa allative kolaroimattomalleen kolaroimattomallensa kolaroimattomilleen kolaroimattomillensa essive kolaroimattomanaan kolaroimattomanansa kolaroimattominaan kolaroimattominansa translative kolaroimattomakseen kolaroimattomaksensa kolaroimattomikseen kolaroimattomiksensa abessive kolaroimattomattaan kolaroimattomattansa kolaroimattomittaan kolaroimattomittansa instructive — — comitative — kolaroimattomineen kolaroimattominensa

Derived terms

• kolaroimattomuus

Participle

kolaroimaton

1. negative participle of kolaroida

Further reading

• “kolaroimaton”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02