Open main menu

FinnishEdit

EtymologyEdit

From plural temporal distributive koto +‎ -i- +‎ -sin.

AdverbEdit

kotoisin

  1. being a native of, coming from, originating from; having as one's birthplace or residence, hailing from
    Sisarentyttäreni puhuu ranskaa, mutta on kotoisin Hampshirestä.
    My niece speaks French but she hails from Hampshire.

AdjectiveEdit

kotoisin

  1. superlative degree of kotoinen

DeclensionEdit

Inflection of kotoisin (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
nominative kotoisin kotoisimmat
genitive kotoisimman kotoisimpien
kotoisinten
partitive kotoisinta kotoisimpia
illative kotoisimpaan kotoisimpiin
singular plural
nominative kotoisin kotoisimmat
accusative nom. kotoisin kotoisimmat
gen. kotoisimman
genitive kotoisimman kotoisimpien
kotoisinten
kotoisimpainrare
partitive kotoisinta kotoisimpia
inessive kotoisimmassa kotoisimmissa
elative kotoisimmasta kotoisimmista
illative kotoisimpaan kotoisimpiin
adessive kotoisimmalla kotoisimmilla
ablative kotoisimmalta kotoisimmilta
allative kotoisimmalle kotoisimmille
essive kotoisimpana kotoisimpina
translative kotoisimmaksi kotoisimmiksi
instructive kotoisimmin
abessive kotoisimmatta kotoisimmitta
comitative kotoisimpine

AdjectiveEdit

kotoisin

  1. Instructive plural form of kotoinen.

AnagramsEdit