kukkaa

Finnish

Noun

kukkaa

1. partitive singular of kukka

Anagrams

• kaakku, kakkua

Ingrian

Etymology 1

From ku- (“which”) +‎ -kaa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkukɑː/, [ˈkukːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkukɑː/, [ˈkukˑɑː]
• Rhymes: -ukɑː
• Hyphenation: kuk‧kaa

Pronoun

kukkaa

1. (+ negative) none

Declension

Declension of kukkaa
	singular	plural
nominative	kukkaa	kutkaa
genitive	kunenkaa
partitive	kuttaa
illative	kuhukaa, kuhhuu
inessive	kuskaa, kussaa
elative	kustkaa, kustaa
allative	kullekaa
adessive	kulkaa, kullaa
ablative	kultkaa, kultaa
translative	kukskaa
essive	kunnaa
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkukːɑː/, [ˈkukːɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkukːɑː/, [ˈkukːɑː]
• Rhymes: -ukːɑː
• Hyphenation: kuk‧kaa

Noun

kukkaa

1. partitive singular of kukka

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 212