möit

Finnish

Verb

möit

1. second-person singular past indicative of myödä

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *möö- (whence möö).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmøi̯t/, [ˈmø̞i̯d]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmøi̯t/, [ˈmø̞i̯d̥]
• Rhymes: -øi̯t
• Hyphenation: möit

Postposition

möit (+ partitive)

1. (of motion) along

Synonyms

• mööt, möötä, pitkin

Related terms

• möö, mööt, möötä, mööhä

Etymology 2

See the etymology of the corresponding lemma form.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈmøi̯t/, [ˈmø̞i̯d]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈmøi̯t/, [ˈmø̞i̯d̥]
• Rhymes: -øi̯t
• Hyphenation: möit

Verb

möit

1. second-person singular past indicative of möövvä

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 328