See also: moka, Moka, móka, and mȭka

FinnishEdit

NounEdit

mökä

  1. (colloquial) Disturbing loud noise.

DeclensionEdit

Inflection of mökä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative mökä mökät
genitive mökän mökien
partitive mökää mökiä
illative mökään mökiin
singular plural
nominative mökä mökät
accusative nom. mökä mökät
gen. mökän
genitive mökän mökien
mökäinrare
partitive mökää mökiä
inessive mökässä mökissä
elative mökästä mökistä
illative mökään mökiin
adessive mökällä mökillä
ablative mökältä mökiltä
allative mökälle mökille
essive mökänä mökinä
translative mökäksi mökiksi
instructive mökin
abessive mökättä mökittä
comitative mökineen
Possessive forms of mökä (type koira)
possessor singular plural
1st person mökäni mökämme
2nd person mökäsi mökänne
3rd person mökänsä