merkitsin

FinnishEdit

PronunciationEdit

  • IPA(key): /ˈmerkitsin/, [ˈme̞rkits̠in]
  • Rhymes: -erkitsin
  • Syllabification: mer‧kit‧sin

Etymology 1Edit

VerbEdit

merkitsin

  1. First-person singular indicative past form of merkitä.

Etymology 2Edit

merkitä +‎ -in

NounEdit

merkitsin

  1. (linguistics) signifier
DeclensionEdit
Inflection of merkitsin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative merkitsin merkitsimet
genitive merkitsimen merkitsimien
merkitsinten
partitive merkitsintä merkitsimiä
illative merkitsimeen merkitsimiin
singular plural
nominative merkitsin merkitsimet
accusative nom. merkitsin merkitsimet
gen. merkitsimen
genitive merkitsimen merkitsimien
merkitsinten
partitive merkitsintä merkitsimiä
inessive merkitsimessä merkitsimissä
elative merkitsimestä merkitsimistä
illative merkitsimeen merkitsimiin
adessive merkitsimellä merkitsimillä
ablative merkitsimeltä merkitsimiltä
allative merkitsimelle merkitsimille
essive merkitsimenä merkitsiminä
translative merkitsimeksi merkitsimiksi
instructive merkitsimin
abessive merkitsimettä merkitsimittä
comitative merkitsimineen
Possessive forms of merkitsin (type kytkin)
possessor singular plural
1st person merkitsimeni merkitsimemme
2nd person merkitsimesi merkitsimenne
3rd person merkitsimensä