olkapää

Finnish

Etymology

olka (“shoulder”) +‎ pää (“end”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈolkɑˌpæː/, [ˈo̞lkɑˌpæː]
• Rhymes: -æː
• Syllabification: ol‧ka‧pää

Noun

olkapää

1. (anatomy) shoulder

Declension

Inflection of olkapää (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative		olkapää	olkapäät
genitive		olkapään	olkapäiden olkapäitten
partitive		olkapäätä	olkapäitä
illative		olkapäähän	olkapäihin
		singular	plural
nominative		olkapää	olkapäät
accusative	nom.	olkapää	olkapäät
	gen.	olkapään
genitive		olkapään	olkapäiden olkapäitten
partitive		olkapäätä	olkapäitä
inessive		olkapäässä	olkapäissä
elative		olkapäästä	olkapäistä
illative		olkapäähän	olkapäihin
adessive		olkapäällä	olkapäillä
ablative		olkapäältä	olkapäiltä
allative		olkapäälle	olkapäille
essive		olkapäänä	olkapäinä
translative		olkapääksi	olkapäiksi
instructive		—	olkapäin
abessive		olkapäättä	olkapäittä
comitative		—	olkapäineen

Possessive forms of olkapää (type maa)
possessor	singular	plural
1st person	olkapääni	olkapäämme
2nd person	olkapääsi	olkapäänne
3rd person	olkapäänsä

Synonyms

• hartia