oppitodistus

Finnish

Etymology

oppi +‎ todistus

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈopːiˌtodistus/, [ˈo̞pːiˌt̪o̞dis̠tus̠]
• Rhymes: -odistus
• Syllabification^(key): op‧pi‧to‧dis‧tus

Noun

oppitodistus

1. certificate of apprenticeship

Declension

Inflection of oppitodistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative		oppitodistus	oppitodistukset
genitive		oppitodistuksen	oppitodistusten oppitodistuksien
partitive		oppitodistusta	oppitodistuksia
illative		oppitodistukseen	oppitodistuksiin
		singular	plural
nominative		oppitodistus	oppitodistukset
accusative	nom.	oppitodistus	oppitodistukset
	gen.	oppitodistuksen
genitive		oppitodistuksen	oppitodistusten oppitodistuksien
partitive		oppitodistusta	oppitodistuksia
inessive		oppitodistuksessa	oppitodistuksissa
elative		oppitodistuksesta	oppitodistuksista
illative		oppitodistukseen	oppitodistuksiin
adessive		oppitodistuksella	oppitodistuksilla
ablative		oppitodistukselta	oppitodistuksilta
allative		oppitodistukselle	oppitodistuksille
essive		oppitodistuksena	oppitodistuksina
translative		oppitodistukseksi	oppitodistuksiksi
abessive		oppitodistuksetta	oppitodistuksitta
instructive		—	oppitodistuksin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of oppitodistus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative oppitodistukseni oppitodistukseni accusative nom. oppitodistukseni oppitodistukseni gen. oppitodistukseni genitive oppitodistukseni oppitodistusteni oppitodistuksieni partitive oppitodistustani oppitodistuksiani inessive oppitodistuksessani oppitodistuksissani elative oppitodistuksestani oppitodistuksistani illative oppitodistukseeni oppitodistuksiini adessive oppitodistuksellani oppitodistuksillani ablative oppitodistukseltani oppitodistuksiltani allative oppitodistukselleni oppitodistuksilleni essive oppitodistuksenani oppitodistuksinani translative oppitodistuksekseni oppitodistuksikseni abessive oppitodistuksettani oppitodistuksittani instructive — — comitative — oppitodistuksineni second-person singular possessor singular plural nominative oppitodistuksesi oppitodistuksesi accusative nom. oppitodistuksesi oppitodistuksesi gen. oppitodistuksesi genitive oppitodistuksesi oppitodistustesi oppitodistuksiesi partitive oppitodistustasi oppitodistuksiasi inessive oppitodistuksessasi oppitodistuksissasi elative oppitodistuksestasi oppitodistuksistasi illative oppitodistukseesi oppitodistuksiisi adessive oppitodistuksellasi oppitodistuksillasi ablative oppitodistukseltasi oppitodistuksiltasi allative oppitodistuksellesi oppitodistuksillesi essive oppitodistuksenasi oppitodistuksinasi translative oppitodistukseksesi oppitodistuksiksesi abessive oppitodistuksettasi oppitodistuksittasi instructive — — comitative — oppitodistuksinesi first-person plural possessor singular plural nominative oppitodistuksemme oppitodistuksemme accusative nom. oppitodistuksemme oppitodistuksemme gen. oppitodistuksemme genitive oppitodistuksemme oppitodistustemme oppitodistuksiemme partitive oppitodistustamme oppitodistuksiamme inessive oppitodistuksessamme oppitodistuksissamme elative oppitodistuksestamme oppitodistuksistamme illative oppitodistukseemme oppitodistuksiimme adessive oppitodistuksellamme oppitodistuksillamme ablative oppitodistukseltamme oppitodistuksiltamme allative oppitodistuksellemme oppitodistuksillemme essive oppitodistuksenamme oppitodistuksinamme translative oppitodistukseksemme oppitodistuksiksemme abessive oppitodistuksettamme oppitodistuksittamme instructive — — comitative — oppitodistuksinemme second-person plural possessor singular plural nominative oppitodistuksenne oppitodistuksenne accusative nom. oppitodistuksenne oppitodistuksenne gen. oppitodistuksenne genitive oppitodistuksenne oppitodistustenne oppitodistuksienne partitive oppitodistustanne oppitodistuksianne inessive oppitodistuksessanne oppitodistuksissanne elative oppitodistuksestanne oppitodistuksistanne illative oppitodistukseenne oppitodistuksiinne adessive oppitodistuksellanne oppitodistuksillanne ablative oppitodistukseltanne oppitodistuksiltanne allative oppitodistuksellenne oppitodistuksillenne essive oppitodistuksenanne oppitodistuksinanne translative oppitodistukseksenne oppitodistuksiksenne abessive oppitodistuksettanne oppitodistuksittanne instructive — — comitative — oppitodistuksinenne third-person possessor singular plural nominative oppitodistuksensa oppitodistuksensa accusative nom. oppitodistuksensa oppitodistuksensa gen. oppitodistuksensa genitive oppitodistuksensa oppitodistustensa oppitodistuksiensa partitive oppitodistustaan oppitodistustansa oppitodistuksiaan oppitodistuksiansa inessive oppitodistuksessaan oppitodistuksessansa oppitodistuksissaan oppitodistuksissansa elative oppitodistuksestaan oppitodistuksestansa oppitodistuksistaan oppitodistuksistansa illative oppitodistukseensa oppitodistuksiinsa adessive oppitodistuksellaan oppitodistuksellansa oppitodistuksillaan oppitodistuksillansa ablative oppitodistukseltaan oppitodistukseltansa oppitodistuksiltaan oppitodistuksiltansa allative oppitodistukselleen oppitodistuksellensa oppitodistuksilleen oppitodistuksillensa essive oppitodistuksenaan oppitodistuksenansa oppitodistuksinaan oppitodistuksinansa translative oppitodistuksekseen oppitodistukseksensa oppitodistuksikseen oppitodistuksiksensa abessive oppitodistuksettaan oppitodistuksettansa oppitodistuksittaan oppitodistuksittansa instructive — — comitative — oppitodistuksineen oppitodistuksinensa

Further reading

• “oppitodistus”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-03